torstai 16. elokuuta 2012

Zum Teufel

Tulipa tuosta kenianmarskista mieleeni sellainen asia, että kun pääosan esittelijälle maksettu 800:n euron palkkio vastaa kuulemma 25:n donan palkkaa Suomessa, niin valtionhan kannattaisi ulkoistaa sinne koko mammuttimaisen byrokratiansa pyörittäminen.

Säästöt olisivat valtaisat ja laatu olisi vähintäinkin nykyisen tasoista.

Nyt tietysti jollekin tulee mieleen, ettei kenialainen virkamies voi tietää mitään siitä, miten Suomessa eletään ja mikä olisi kansalaisten parhaaksi.

Niin että siinäkään suhteessa mikään ei muuttuisi, paitsi hinta.

Voin tässä vielä paljastaa salatun tiedon sodan ajalta. Tämä historiallinen kuva on saatu ehdottoman luotettavasta lähteestä.

salainen kartta


sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Kirahvi

Meikäläiselle iski männä kesänä sellainen mieliteko, että pitäisi saada tuollainen bbq - grilli.
Ajattelin, että voisin ihan ostaakin mokoman, mutta ovat niin suolaisen hintaisia jotta moinen ajatus oli pakko hylätä välittömästi.

Eipä siinä auttanut kuin penkoa takapihan romuvarastoa, ja kyllähän sieltä monenlaista tarveainetta löytyikin.
Kun vielä planeettojen asennot ja muut olosuhteet osuivat kohdalleen, värkkäsimme vanhan Paadren kanssa oman näkemyksemme asiasta.

kirahvi

Härvelistä tuli niin kummallisen näköinen, että ristimme vehkeen kirahviksi.

Pakkohan tuota oli sitten testata välittömästi ja laitoimme kannuun kokeeksi sian etuselkää sekä lapaa.
Ensin olivat vuorokauden marinaadissa ja sitten savuille.

valmista  
Köntit olivat kuutisen tuntia koneessa ja lopputulos oli vallan hyvää.

torstai 5. heinäkuuta 2012

Highway

Olin Lapissa viikon päivät eräällä järvellä ja pidimme majaa mukavassa rantamökissä.
Saunavesikin oli juokseva ja tuli muoviputkea pitkin järvestä.
Tuo kyseinen putki kulki rantaan menevän polun vieressä ja huomasimme siinä mielenkiintoisen ilmiön.


Murkut olivat hoksanneet, että kun kulkee putkea pitkin, siinä on luultavasti helpompi dallailla kuin polulla.
Lisäksi isompien kulkijoiden jalkoihin tallautumisen vaara on olematon verrattuna polulla vaelteluun.

Väkisinkin mieleeni tuli ajatus, että jos noilla olisi pesässään muutamia suomalaisia poliitikko- ja virkamiesmuurahaisia, niin mitenkähän nopeasti ne saisivat pilattua tuon hienon systeemin.

tiistai 3. heinäkuuta 2012

Seikkailijan illallinen

Tulipa taas vietettyä reilut pari viikkoa Lapissa, mistä ajasta kymmenisen päivää meni ilman nettiä, puhelinta ynnä uutisia.
Elämä on silloin suunnattoman mukavaa, kun suurin miettimisen aihe on se, että koskahan mulla olisi seuraavaksi nälkä.

Hyttysiä oli erittäin runsaasti, ja varovaisen arvioni mukaan luovutin verta sen verran, että noin sata miljardia uutta elikkoa sai alkunsa.

verenimijä

Täyteen tankatun hyttysen kannattaisi häipyä mahdollisimman nopeasti ruokapöydästä, koska muuten voi seurata huonoja.
Kuten seuraava kuva osoittaakin.

ahneen loppu

Älä milloinkaan tule janoisen sedän ja hänen kaljansa väliin.

Reilu viikko meni Nuorttijoella ja kalastettua tuli kovasti, vaihtelevalla menestyksellä ja erittäin vaihtelevassa säässä.
Välillä oli kuuma, mutta toisinaan käytiin lähellä nollaa.
Toisinaan kalakin oli syönnillään, mutta välillä taas sai huispata tyhjää.

Kalastus on siitä kummaa touhua, että kun ei tärppää, niin ei tosiaankaan tärppää.
Silloin on sama, vaikka uittaisi perunaa syöttinä.
Sitten yhtäkkiä saattaa alkaa aivan valtava syönti, ja silloin taas tuntuu, että perunaankin ottaisi.

nuortin taimen

Meitä oli reissussa pari uljaalla reserviläisvartalolla varustettua herraa.
Muutamana iltana tein meille Seikkailijan illallisen.

seikkailijan illallinen


Resepti on äärimmäisen yksinkertainen.
Syöjää kohden annostus on seuraavanlainen:

- Paketti pekonia
- Kolme kananmunaa
- Runsaasti pekonirasvassa haudutettua hapankaalia

On ihan toimiva iltanen ja tuon päälle nukkuu makeasti.
Aamulla kyllä kämpässä saattaa leijailla lievähkö asevelihenki.

torstai 14. kesäkuuta 2012

Posti kulkee

Törmäsinpä tuollaiseen artikkeliin.

- Posti hukkasi koekutsuja - pääsykokeista uusinta

Tästä tuli mieleeni eräs tapaus, kun sain puhelinlaskusta karhukirjeen.
Maksoin tunnollisesti laskun pois, mutta vähensin loppusummasta operaattorin vaatiman viiden euron muistutusmaksun.

Lähetin  sähköpostia, missä ilmoitin, että koska en ole milloinkaan saanut alkuperäistä laskuakaan, en sitä vitostakaan suvaitse maksaa.
Jos sen femmanne ehdottomasti haluatte, neuvotelkaa postin kanssa asiasta.

Vastauksena tuli, etteivät tietenkään febostansa niin välttämättä tarvitsekaan, jotta olkoon näin.

Tästä tapauksesta oli mennyt jo muutama viikko, kun satuin huomaamaan hattuhyllyllä kirjekuoren.

Siellähän se koskaan perille tulematon lasku luurasikin. Olin sen epähuomiossa kyseiseen paikkaan tyrkännyt ja koska olen hyvä unohtamaan asioita, sinne se oli jäänytkin.

Sen kuitenkin opin, että postin piikkiin menee helposti.

maanantai 11. kesäkuuta 2012

Lihavuuden hoitoa

Käytiin työkaverin kanssa ruokatunnilla lättybaarissa eineellä.
Autossa kuultiin radiosta ilmeisesti tätä artikkelia koskevaa jutustelua.

- Työryhmä painottaa, että lihavuutta voidaan hoitaa kodin lisäksi kouluissa, päiväkodeissa ja harrastusyhteisöissä.

Koska olemme molemmat komealla reserviläisvartalolla varustettuja uljaita uroita, totesimme, että mekin tässä menemme hieman hoitamaan lihavuuttamme. 

sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Telkät

Taas lähti yksi pesue maailmalle.
Tällä kerralla telkänpojat.


Poikasia oli 18 ja pönttöön jäi vielä pari suutariksi jäänyttä munaa, jotta on siinä ollut mammalla hautomista.

keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Fetissiä

Törmäsin netissä harhaillessani tällaiseen artikkeliin.

- Kenkiä pidetään usein kiihottavina

Tuosta tuli mieleeni eräs vuosien takainen huvittava tapaus.

Olimme jätkien kanssa radalla, vettä satoi ja maa oli märkä. Siinä tyypit alkoivat sitten kilpaa kehumaan ihmeellisten kalvokenkiensä toinen toistaan uskomattomammilla ominaisuuksilla.
Aikani leuhkimista kuunneltuani ilmoitin minäkin oman vanhanaikaisen näkemykseni:

- Mää tykkää vaa kumist ja nahast.

Kundien päät kääntyivät kuin naruilla vedettyinä ja huomasin erheeni.
Yritin vielä selittää, että tarkoitin tietenkin kenkiä omassa jalassa pidettyinä, mutta ilmeistänsä luin kuulevani tästä vielä.

Ja kuultu on.

lauantai 2. kesäkuuta 2012

Hyökkäys on paras puolustus

Tulipa tässä mieleeni eräs vuosia sitten Rauman telakalla tapahtunut juttu.
Telakalle oli tullut uusi, innokas turvallisuusvastaava ja hän oli kuuluisa siitä, että lähetteli porukkaa kotiin puutteellisten suojavälineiden tai tupakoinnin takia.

Paria päivää ennen seuraavaa sattumusta oli telakalla ollut paloharjoitus, mikä meikäläisen osalta meni niin, että kun laivassa soi palohälytys, en sitä hyttialueelle kuullut ollenkaan, vaan eräs villoittaja tuli hihkaisemaan asiasta.

Myöhemmin istuin alueella ilman kypärää ja suojalaseja, tumppia suitsutellen (kolme kotiinlähdön arvoista virhettä).

Pojat hihkaisivat minulle varoituksen, kun näkivät turvatyypin kävelevän kohti.
Jatkoin rauhassa toimiani ja kun turvavastaava oli parin metrin päässä hän nosti etusormensa pystyyn ja avasi suunsa, muttei ehtinyt sanoa mitään, kun minä ehdin ensin.

- Olettekos te mitään kirjekyyhkyjä harkinneet?

Tyyppi häkeltyi aivan täysin kysymyksestäni.

- Häh, mitäs sä tuolla oikein tarkoitat?

- Niin, kun se palohälytys ei kuulunut hyttialueelle lainkaan, ajattelin että kirjekyyhky voisi olla tehokkaampi.

- No, tuota kun... niissä järjestelmissä oli jotain ongelmaa ja...

- Postikin uskoakseni toisi sen hälytyksen varmemmin perille...

Epämääräisesti mutisten ja selitellen tyyppi haihtui paikalta.

Kysyin pojilta, että huomasittekos te, mitä tapahtui?
Eivät kuulemma mitään erityistä huomanneet.

Vasta kun osoitin sormella päätäni, silmiäni ja edelleen palavaa suitsuketta, tajusivat jätkätkin.

- Voi perkule! Eihän se huomannut ollenkaan sun sauhuas, eikä muutakaan.


perjantai 1. kesäkuuta 2012

Peräkamarin poika maailmalla

Saatiinhan lopultakin italialaisen poikamiehen aihio pöntöstään maailmalle, pari viikkoa muiden jälkeen.

Luigi Huu

Reippaasti tuo sitten metsäänkin pomppi, kunhan ensin oli saanut välitorkut otettua.

torstai 31. toukokuuta 2012

Omaa aikaa

Ovat tehneet oikein tutkimuksen duunarin suitsutteluista.

- Se tarjoaa mahdollisuuden ottaa omaa aikaa työn lomassa. Ja tupakointi yhdistää työntekijöitä, sanoo tutkija Anu Katainen Helsingin yliopistosta.

Tuo oma aika -juttu pitää kummallisella tavalla paikkansakin
Kun vielä polttelin, oli ihan normaalia vedellä sauhut siinä työn lomassa, eikä se ketään häirinnyt. Työpaikatkin ovat olleet sellaisia, ettei minnekään tupakkipaikoille tarvinnut erikseen vaivautua.

Aikaisemmin luulin lähinnä huuleksi sitä, että jos savuton kaveri seisoskelee muuten vaan miettimässä, on johto heti ihmettelemässä, että onko duunista pulaa.
Tumppi huulessa seisoskelu taas on normaalia.

Lopettamisesta ei ehtinyt kahta viikkoa kulua, kun jo ensimmäisen (ja viimeisen) kerran johtaja ilmestyi kyselemään tyhmiä tästä asiasta. Olin nimittäin kolmen äijän ryhmästä se, kenellä ei savunnut.

Vastaukseni jälkeen tyyppi piti kolmisen viikkoa mykkäkoulua, mutta eipä tuohonkaan asiaan ole tarvinnut enää palata.

tiistai 29. toukokuuta 2012

Älyttömän ärsyttävää II

Palaanpa vielä tuohon huoltsikkasämpylä ärsytykseen.
Olen sellainen keski-ikäinen kalkkis ja silloin joskus asiat olivat paremmin, tai ainakin siltä tuntuu.
Voi olla että muistan väärinkin, mutta mitään ei myönnetä.

Sitä vaan olen ihmetellyt, miksi nykyisin huoltsikoilla ja melkein kaikissa muissakin paikoissa kaffelinja loppuu juuri siihen kassantädin/sedän kohdalle.

Nyt käy säännöllisesti niin, että kun on siihen tyrkyttimeensä saanut kerättyä haluamansa tytinät, alkaa hirmuinen maksamisen ruljanssi.
Siinä sitten hoidellaan raha ja rahtiliikennettä, sen jälkeen tungetaan sipulinnahasta tehty lompakko hätäisesti jonnekin, ja vain yleisesti hääräillään.
Ilman mitään mahdollisuutta väistää päälle tunkevaa maksavien asiakkaiden virtaa.

Joskus muinoin oli ihan normaalisti tiskissä sellainen pieni jatkos, minne saattoi mennä suorittamaan itsensä ja tavaroidensa kokoamista.

Jos kaffelinjalla esiintyy hankaluuksia, niin ei se peruskassan kohdallakaan helppoa ole.
Monella huoltsikalla on nimittäin kassa tungettu älyttömään syvennykseen siten, ettei sieltä ole mahdollista poistua ilman, että törmää takana huohottavaan, alle tappimittaisen turvavälin pitäjään.

maanantai 28. toukokuuta 2012

Älyttömän ärsyttävää

Meikäläinen on sellainen huoltoasemakahvittelija, kun en omista kahvinkeitintä ja jotenkin se sumppi vaan maistuu paremmalta "ulkona".
Välillä käyn kahvilla ihan "oikeassa" kahvilassakin.

Yleensä otin kahvin kanssa sämpylän, koska sekin maistuu paremmalta jonkun muun tekemänä.
Tai ainakin maistui.

Nimittäin viime vuosina on yleistynyt eräs äärimmäisen ärsyttävä ilmiö:

- Osittain halkaistut sämpylät! Tuollaiseen supvei tyyliin.


Perkule sentään, puolet täytteistä on sämpylän ulkopuolella, ja puolet syömisestä taas pelkkää känttyä!

Minäkin vaihtelin huoltsikkaa pitkän aikaa sen mukaan, missä vielä sai "oikean" sämpylän, ja vielä mainitsin henkilökunnallekin asiasta.
Eipähän meikäläisen roposet ratkaisseet, koska nykyisin ei mistään lähihuoltsikalta tai kahvilasta löydy enää mokomaa.

Nykyisin ostan sämpylän ainoastaan äärimmäisessä hätätilassa.

Huoli pienimmästä

Meillä lähtivät kolme vanhinta jo viikko sitten maailmalle.
Mutta se pienin pahnanpohjimmainen vain on yksinään pöntössään, eikä edes osoita mitään kiinnostusta ulkomaailmaa kohtaan.


Voimissaan tuo kylläkin on, koska reippaasti naputtaa nokallaan, kun kuvan ottaa.
Ja yöllä huutaa ruokaa niin kovaa, että sisällekin kuuluu.
Kyllä emot sitä käyvät ruokkimassakin, kun kerran palkeissa puhtia riittää.

Vähän alkaa pieni pelko hiipimään mieleen, että onko tyypin jaloissa jotain vikaa, kun ei tulla kurkkimaan.
Vai onko kyseessä italialainen aikamiespoika, joka asuu kotonaan nelikymppiseksi.

Toivottavasti tuokin pääsee ulos, kun en millään viitsisi alkaa sijaispöllöemoksi, vaikka ulkonäkö ja ääni olisivatkin tehtävään täydellisesti sopivat.

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Ei se niin helppoa ole

Olen tässä seuraillut pöllöjen puuhia ja eilen alkoi pahan maailman seuraaminen pöntön lentoaukosta.
Vanhimmainen siinä hetken aikaa kurkisteli ulos.

Väsymys kuitenkin yllätti melkoisen nopeasti rohkelikon, ja seurauksena olikin erittäin hienosti hallittu nukahtaminen.


Tänään sitten olikin virtaa pidempään kurkisteluun, mutta vielä ei pompattu ulos, vaikka nuoremmat kovastikin yrittivät takaapäin avittaa.


Lopulta tyyppi häipyi aukosta, ja nuorempikin sai tilaisuuden tulla kurkistelemaan maailman menoa.
Kurkistelu jäi kylläkin hieman pätkittäiseksi.


tiistai 15. toukokuuta 2012

Kysymyksistä

Olen tässä viime aikoina joutunut istuskelemaan kolmen eri hammaslääkärin penkillä.
Jostakin käsittämättömästä syystä jokaisella on toistunut eräs kummallinen asia.

Kun potilaalla on suussaan parikymmentä sormea ynnä runsaasti muitakin työkaluja, niin minkä takia juuri silloin pitää kysellä jotain?

Odottavatko ne tosiaan vastauksia, vai puhelevatko vaan lämpimikseen?

maanantai 14. toukokuuta 2012

Naapurissa tapahtuu

Meillähän on pihalla kolme telkänpönttöä, ja siinä yhdessä Huun pariskunta on majaillut taas pitkään.

Yleensä telkät sitten asustelevat naapureina.
Kävin uteliaisuuskierroksella, notta onkos myös muita asukkeja ilmaantunut.
Toisessa yksiössä ei ollut ketään kotosalla, eikä muniakaan, mutta toisessa oltiin sentään kotosalla.


Yritin tapani mukaan kysellä, että onhan kaikki okei?

Alan epäilemään itsessäni olevaa vikaa, kun en taaskaan saanut puolikyllästynyttä katsetta kummempaa vastausta.
Tai vaihtoehtoisesti tarjoamani asunnot ovat niin erinomaisia, ettei valittamisen aihetta vaan ole.

Kommunikointia

Aina joskus mieleen hiippailee sellainen ajatus, että on jo nähnyt kaiken.
Onneksi nämä ajatukset kuitenkin katkeavat yleensä melkoisen nopeasti.

Nyt törmäsin tuollaisesta eläinkommunikoijasta kertovaan otsikkoon.

Eihän tuollainen hamsteripsykologi nyt mitenkään yllättänyt, mutta että vielä tämä:

Eläinkommunikoija Maiccu Kostiainen kertoo, että hänellä on yhteys myös kuolleisiin eläimiin.
- Se voi kuulostaa hassulta, mutta yhteys on jopa helpompi saada menehtyneisiin eläimiin.
Itse kommunikointi tapahtuu Kostiaisen mukaan niin, että hän keskittyy kyseiseen eläimeen ja kirjoittaa kaiken ylös. Ennen tätä hän tarvitsee omistajalta lemmikin tiedot ja valokuvan.
- Voisin kutsua itseäni eläinten asianajajaksi, pyrin antamaan äänen sellaisille, joilla sitä ei ole, tiivistää Kostiainen. 

Pimpelipom, ovikello soi.

- Ovi on auki, että sisään vaan!

Lihava Setä astelee huoneeseen.

- Fläsänen päivää.

- Päivääpäivää. Maiccu.

- Niintuota, sellaisella asialla tässä vaan, että sinähän saat yhteyden myös kuolleisiin lemmikkeihin?

- Juu, ja sehän on vielä helppoakin. Mistähän olisi kysymys?

- Tuota kun minulla olisi yksi kysymys Veli Polle vainaalle.

- Eihän siinä mitään, valokuvaa vaan pöytään ja vähän muitakin tietoja olisi kiva saada.

- Niin, ne muut tiedot ovatkin helposti saatavissa, mutta kun mulla ei ole yhtään kuvaa siitä.

- Pahus. No yritetään sitten ilman kuvaa. Mitähän halusitkaan kysyä?

- Kun en millään muista, että tykkäskö se Polle sienistä.

- Aika outo kysymys, jos saan sanoa.

- Ei se minusta mitenkään kummallinen ole. Meinasin tehdä burgundin pataa ja halusin vaan varmistaa. Onko muuten tästä paistista apua?

perjantai 11. toukokuuta 2012

Pesue

Olen joutunut pari viikkoa lurjustelemaan muualla, enkä ole päässyt tarkastamaan naapurin pariskunnan tilannetta.
Nyt pääsin taas paikalle ja riensin välittömästi kyselemään kuulumisia.


Olin melko varma, että siellä on yksi taikka enintään kaksi poikasta, kun huonoa myyrävuotta kerran mainostetaan.
Mutta siellähän olikin neljä tyyppiä.

Tuossa yllä olevassa poseerauskuvassa pienimmäinen on selvästikin sotkettu jalkoihin.
Pakkohan se oli mennä kohta uudestaan tarkastamaan, että onko pikkuräähkä yleensäkään hengissä.


Kyllähän siellä kovasti oltiin hengissä, mutta meikäläisestä ei enää oltu pätkääkään kiinnostuneita.

keskiviikko 9. toukokuuta 2012

Sotakissan nimi

Koska Isä Efraimin arvoitus osoittautui kovastikin helpoksi, laitetaanpa tähän hieman haastavampi yritys.

Kuuluisilla sisseillä, Ryhmyllä ja Romppaisella oli mukanaan hirmuinen sotakissa Mörökölli.

Mörököllillä oli toinenkin nimi, mutta se mainitaan ainoastaan kerran koko kirjasarjassa.

Mikähän oli Mörököllin alkuperäinen nimi?

maanantai 7. toukokuuta 2012

Ussamkussor mussor filibussor

Tämä fiktiivinen henkilö hallitsee 126 päistä kannibaaliheimoa.

Boss

Kenestähän lienee kysymys ja mitä tarkoittaakaan otsikkona oleva n-kielinen lause?

Tietäjä saa kunniamaininnan.

sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Retroilua

Meikäläinen alkaa olemaan sen ikäinen, että kun tuosta ihmeellisestä retrosta puhellaan ja kun jotain kammottavaa tulee uudestaan muotiin, ei voi kuin kauhistella. 

Voi ei, joko taas.

Toisaalta, kun itse pysyy muuttumattomana, on tasaisesti sellainen retro.
Muiden kauhuksi.

Mutta olipa tässä minulla söpinäntynkäkin.
Vietin jälleen maanpuolustusviikonloppua Raasissa ja kävin paikallisessa sotkussakin.
Kyseinen sode on oikein mukava ja emäntä erittäin herttainen, sellainen retrotäti.

Vaikka olen kyseisessä sodessa käynyt vuosien varrella lukemattomia kertoja, vasta nyt huomasin erään mielenkiintoisen myyntiartikkelin.
Nimittäin tämän:

Raasin sode



Ihmettelin tädille, että vieläkös tuollaisia viirejäkin myydään?

Nuo ovat kuulemma olleet siellä myynnissä 70- luvulta asti. Siitä, kun joku on edellisen kerran ostanut tuollaisen, on kuulemma jo "hieman" aikaa.

No hemmetti, pakkohan se oli investoida viiriin.
Olivat huiman kalliita maksaen 85 senttiä kappale.
Eihän noilla mitään tee, mutta ostin kuitenkin kymmenen kappaletta, etteivät sitten lopu heti kesken.

Tuossa viirissä näkyvä rakennus on itse Raasin sode, ja sisäänkäynnin vieressä olevan ikkunan reunalla majaili lepakko.

Raasin lepakko


Koska lepakko ei reagoinut mihinkään yritelmiimme, ja hämähäkkikin oli kutonut verkkonsa kaverin ylle, päättelimme tyypin joko kuolleeksi, tai sitten niillä on hämiksen kanssa kovasti erikoinen symbioosi.

lauantai 5. toukokuuta 2012

Suunnitteluvirhe

Erään suositun kirjan ensimmäisinä sanoina ilmoitetaan:

- Niin kuin hyvin tiedetään, on Jumala kaikkivaltias, kaikkitietävä ja kaukaa viisas.

Nyt on ihan pakko heittää poikkipuolinen sana tähän väliin.
Jaa, että miksi?

No tietenkin siksi, että kun eräänä päivänä söin herkullisia valkosipuliperunoita ja antaumuksella puraisin mukavan rapeaksi tummunutta pintapottua sillä seurauksella, että hammas lohkesi oikein kunnolla.

Eikä sitä pahuksen leekoa pystynyt enää edes korjaamaan, vaan se piti erottaa kallosta.
Lisäksi siinä kovan onnen puruvälineessä oli kolme juurta, mitkä vielä ylettyivät iloisesti poskionteloon asti.
Kerrankin hammaslääkäri hikoili enemmän kuin minä.

Mielestäni ihmiselle olisi pitänyt suunnitella samanlainen nokka kuin linnuillakin on.
Jopas sitten olisikin helppoa.

Tietenkin hammaslääkärit olisivat tuntemattomia, eikä hammasharjateollisuudellakaan kovin hyvin menisi, kun ihmiset vaan sillointällöin pyyhkisivät nokkansa.

Kaipa tämä nerokas nokkaideakin johtaisi outoihin seurauksiin.

Henkari huippumallimarkkinoilla voitaisiin törmätä vaikka seuraavanlaiseen tilanteeseen:

- Juu ei, tuollaisilla kotkannokkaisilla malleilla ei vaan ole mitään mahiksia markkinoilla. Nyt sellaiset sievät tipusennokat ovat viimeistä hottia.

Ravintolamaailmassakin saattaisi tapahtua kummia:

- Hei tyypit! Ettekös te osaa lukea? Siellä ulko-ovellahan sanotaan selvästi, ettei pelikaaninnokkaisilla ole asiaa seisovaan pöytään!

torstai 26. huhtikuuta 2012

Laskettu aika

Naapurin tädillä oli viime sunnuntaina laskettu aika (22.4.).
Kävin uteliaisuuttani tarkastamassa tilanteen, mutta en saanut selville, joko perheenlisäystä on ilmestynyt.

Rouva Huu

Rouva oli kovin vaiteliaalla tuulella, ja suvaitsi vastata kysymyksiini ainoastaan kyllästyneellä katseella.

Yritin vielä kysellä asiaa Herra Huulta, joka vastaili hyvin ynseästi uteluihini.

- Hei tajuuksä tyyppi mitä myyrät nykyään maksaa? Mee muualle utelemaan!

maanantai 23. huhtikuuta 2012

Zöppödöy XII

Kaikenmoisia ihmeellisiä asioita on taas mennyt tapahtumaan.

- Intialaismies voitti ryppyreikää jännittävän vedon.

Toivottavasti kyseinen pullo oli täynnä sitä itteään (siis viinaa, eikä pökäleitä), niin ainakin oli lohduke lähellä.

- Maistuuko luomuruoka paremmalta?

Meikäläisellä oli kerran työkaveri, joka väitti maistamalla erottavansa luomun perinteisestä.
Ehdotin tyypille tonnin peliä, ihan muutaman otoksen sokkotestillä.
Jostakin käsittämättömästä syystä absoluuttisen luomumakuaistin omaava herra ei suostunut ottamaan tarjolla ollutta helppoa rahaa pois kuljeksimasta.

- Hyväsydäminen duunari yritti lahjoittaa munuaisensa pomolleen ja sai potkut.

Rajansa kaikella, kyllä selkänahan pitää riittää.

- Kadonnut mies tallentui riistakameraan.

Tuostapa tulikin mieleeni, kun eräs kaverini vei porkkanoita peuran ruokintapaikalle ja viritti riistakamerankin väijymään.
Tulipa siihen kameraan heti kuviakin. Naapurin ehtoisa emäntä se siellä keräili porkkanoita.

- Remun jalka parani herätyskokouksessa.

Lääkärin mukaan akillesjänne oli poikki. Tanskalaisella muminalla pikkuvaiva kuitenkin kuulemma hellittikin, ja eikun kannujen taakse.
Enhän minä tuollaiseen muuten uskoisikaan, mutta kun se luotettavan tiedonvälittäjän sivuilla kerrotaan, niin on se silloin pakostakin totta.

Mullakin on vaivaa monenlaista
Haenpa hoitoa tanskalaista

Sitäpaitsi ne saattavat tarjota smörrebrödin, tai montakin.
Ja kaljaa.

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Vaatetusta

Meikäläinen on vaan sellainen tyhmä duunari, mutta olen koko aikuisikäni pitänyt ehdollisia rangaistuksia lähinnä vitsinä, huonona sellaisena.

Näemmä ainakin yksi opetettukin pitää ehdollista tuomiota vapautuksena.

Ehdollisen tuomion "lusijat" voisi velvoittaa kantamaan erityistä vaatemallia, niin kanssaeläjät tietäisivät olla varuillaan.

keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Helvetinkone

Vanha kamerani sanoi sopimuksen lopullisesti irti, vaikka olin ottanut sillä ainoastaan korrekteja ja yleisesti hyväksytyistä aiheista olevia kuvia.

Pakkohan se sitten oli lähteä kaupoille.
Jo neljännessä liikkeessä eräs myyjä suvaitsi kiinnittää huomiota minuunkin, ja ostinkin pojalta kameran.

Koska olin viattomalla mielellä ja puhtaalla omallatunnolla varustettuna ostoksilla, kuvittelin hankkineeni tavallisen taskussa kulkevan pokkarikameran.
Mutta törmäsinkin melkoiseen yllätykseen, kun äärimmäisen tunnollisena kansalaisena luin käyttöohjeita.

älä väläytä


Tähän asti olen kuvitellut, että salamavalon nimi on ainoastaan vertauskuvallinen.

perjantai 13. huhtikuuta 2012

Osaajia

Törmäsinpä tuollaiseen artikkeliin.

- Tutkijat: Paviaanit osaavat lukemisen alkeet

Aikaisemmin on tutkittu celebesinapinoiden kirjallisia kykyjä.

Onneksi tuollakin porukalla riittää kuitenkin hommia, ainakin erään entisen pääkaupungin juorulehdessä.

torstai 12. huhtikuuta 2012

Kaikki käy

Tuosta edellisestä tuli mieleeni, että en harrasta vihapuheita, hihapuheista puhumattakaan.
Siipiveikotkin ovat lähellä sydäntäni.

Naapurisopua

Meillä on landella monenlaisia elämänmuotoja naapureina.

Mökkinaapurina on eunukki kimakkaääninen entinen kapiainen, mutta kun hänen naapureinaan (meren puolella) taas on hanhia, emme aina ole varmoja siitä, että kuka milloinkin on äänessä.

Pihalla meillä on kolme telkänpönttöä, mitkä ovat yleisesti ottaen olleet aina varattuja.
Viimeisen kymmenen vuoden aikana lähinnä torppaa (n. 15m) sijaitseva pönttö on ollut lehtopöllön asuttamana.
Ja siellähän se taas on jo pari viikkoa hautonut.

Kuten varmaankin kaikki tietävät, telkkä menee pönttöön, öh tuota, niinkuin telkkä pönttöön.
Mutta kun siellä pöntössä jo onkin hieman vääränlajinen asukas, niin tiedän myös mitä tarkoittaa, kun joku tulee ulos niin kuin telkkä pöntöstä.

Herra Huu


Kuva on äärimmäisen huono, mutta niin on kamerakin.

Pappapöllöä on huomattavan vaikeaa löytää pelkästään etsimällä, vaikka tietääkin sen olevan näköyhteyden päässä mamman villakorista.
Tähän etsimiseen olemme Paadren kanssa kehittäneet toimivan keinon.
Kuljemme pihapiirissä puhellen pöllölle pehmoisia, ja jossain vaiheessa, yleensä melko nopeasti, tyyppi ei voi olla vastaamatta vähintäinkin yhtä henkevästi.

Herlokki ratkaisee

Itäharjun Alkossa välikatto hieman varisi.

Turun Alkon aluepäällikkö Erkki Pakola epäilee tietävänsä syyn yllättävään romahdukseen.

- Ritilärakenteista alakattoa on rakennettu tämän viikon ajan ja jotain on mennyt pieleen. En osaa arvioida mikä, Pakonen harmittelee.

Hei! Tuo Pakola/Pakonen on suorastaan nero!

T.S. Kävi tutustumassa erääseen rakennustyömaahan ja pääsi haastattelemaan nimettömänä pysyttelevää suurta johtajaa.

T.S.: Olemme nyt täällä Fläsänperän uuden korttitalon rakennustyömaalla ja saamme haastatella raksan bulia dirikaa.
Niin Jorma, täällä näyttää vielä aika tasaiselta, koskas torppanne pitäisi olla harjakorkeudessa?

Jorma: Niin, kyllähän tuo jo korkea olikin ennen romahdusta. Mutta eipä hätää, minä nimittäin tiedän syyn tähän yllättävään lorpahdukseen.

T.S.: Mikähän se mahtaa olla?

J: No katsos, tätä oltiin rakennettu jo monta minuuttia ja jokin meni pieleen.

T.S.: Niin, kyllähän minäkin sen ymmärrän, että jotain on taatusti mennyt pieleen, mutta mikähän se syy mahtaisi olla?

J: Ei hajuakaan.

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Kauhua

Meinaavat tehdä salkkareista kauhuleffan.

Tuo on mielestäni aivan turhaa, koska meillä on jo todellista pelkoa ja kauhua aiheuttava Kataisen kauhuteatteri.

lauantai 7. huhtikuuta 2012

Tittelien hienous

Poika on sitkeästi ollut duunissa ja kehittynyt valtavasti.
Niinpä ajattelinkin siirtää koulutusta harppauksen verran eteenpäin, ja kertoilin kokemuksistani yöelämässä.

Ensin kerroin erään kaverini kohtaamasta ikävästä ylläristä.

Tyyppi jutteli kuppilassa pidemmän aikaa mukavan hoitsun kanssa ja heillä synkkasikin kivasti. Mutta sitten hoitsu meni kysymään kaverilta seuraavaa:

- Mitä sä teet tyäkses?

- No, mä oon Wärtsilä Dieselillä putkiasentajana.

Sisar hento janoinen keräsi kamansa sanaakaan sanomatta, ja lähti kokemaan uusia pyydyksiä.

Kun vuosia sitten kuulin tuosta episodista, päätin tehdä hitsarista jännittävän, suorastaan salaperäisen persoonan.
Ja näin olen toiminut:

- Mitä sä teet tyäkses?

- No, mä oon diplomiweldonomi.

Pelkästään tämä repliikki antaa runsaasti jatkoaikaa melkein missä tahansa tilanteessa, koska se kuulostaa hienolta.
Jos huonosti käy (yleensä käy) jossakin kohtaa vastapeluri myöntää tietämättömyytensä ja alkaa kyselemään seuraavanlaisia:

- Olen juuri nyt unohtanut, mitä weldonomi oikein tekeekään?

- Erittäin korkeita lämpötiloja hyväksikäyttäen liitän erilaisia materiaaleja yhteen.

- Aijuu, tuohan kuulostaakin hienolta!

perjantai 6. huhtikuuta 2012

Välineet piiloon

Degeneroituneiden pitkänaamojen saarella aloitettiin suomalaismallinen suitsukkeiden piilottelu.

- Terveysviranomaiset uskovat tupakkatuotteiden piilossa pitämisen vähentävän tupakointia.

Juu, ei täälläkään enää kukaan polttele, kun sauhut on kätketty verhon taakse.
Tuosta tuli mieleeni idea, millä suurin osa pahoinpitelyistä loppuisi kuin seinään.

Pitää ainoastaan värkätä sellainen laki, että kaikkien on pakko kulkea kädet taskuissa.
Pahoinpitelyvälineiden piilossa pitäminen vähentää luonnollisesti pahoinpitelyitä.

maanantai 2. huhtikuuta 2012

Arvaa harmittiko

Tein tuohon uuteen eurolottoon porukkapelin työpaikalle.
Tapani mukaan leuhkin jo etukäteen, ettei enää ensi viikolla tarvitsekaan rautoihin kajota, kun otetaan tuo potti pois pyörimästä.

Kaverit olivat hieman epäileväisempiä, mutta minä vakuuttelin, että nyt on sellainen kutina jotta osuupi.

No, eipä se sitten natsannut, ei edes pikkuvoittoa herunut.
Mutta kun jokainen arvottu numero oli meidän numeron vieressä, niin se kyllä hieman harmitti.

Joo, tiedän kyllä, ettei viereen mennyt numero ollut yhtään sen lähempänä oikeaa, kuin kauemmaskaan pudonnut.
Silti tuli sellainen tunne, kuin olisi viimeinen maitohammas viety tyynyn alta.

Mielestäni tuollaisesta epäonnesta pitäisi saada ainakin jonkinlainen lohdutuspalkinto.


perjantai 30. maaliskuuta 2012

Limusetä

Kävinpä tapani mukaan paikallisessa pikkukaupassa ostoksilla.
Kassalla ei ollut jonoa, kun asettelin ostokseni hihnalle, niin enpä huomannut laittaa sitä ostoksia erottavaa klapiakaan tavaroideni perään.

Kun kassantäti lasketteli valikoimiani tuotoksia piippailijan edestä, tuli n. 10 vuotias poika limutölkin kanssa kassalle. En kiinnittänyt pojuun sen suurempaa huomiota ja maksoin ostokseni.

Siinä pakkaillessani poju sanoi kassantädille jotain ja täti hätääntyi.

- Voiei! Hei, mä laitoin vahingossa pojan limun ostoksiesi joukkoon ja ehdit jo maksaa sen.

- Katos vaan, en tosiaankaan ole tuota Angry Birds limua itse valinnut. Koskahan tuota saisi kaljana...

Annoin tölkin pojulle, mutta kassantädillä oli kova halu saada se käsiinsä vähän piippaillakseen ja samalla hän selitteli minulle, miten korjaa virheen.
Kuuntelin muutaman sekunnin ja alkoi jo naurattamaan. Sanoin sitten seuraavaa:

- Tädille: No, tuohan on jo maksettu. Antaa olla näin. Pojalle: Pidä vaan se limu. Setä tarjoaa.

Poika sanoi reippaasti kiitos ja katosi tölkkeineen kaupasta.
Tätikin toipui shokistaan ja hetken naureskeltiin tapausta.

Kun istahdin uskollisen Volkkarini lämpöiselle penkille, huomasin, että mitä tulikaan tehtyä.

Jos tämä asia pääsee julkisuuteen, voimme kohta lukea lööppilehdistä seuraavaa:

Varsinais-Suomessa liikkuu limusetä!

Kyseinen setä ostelee saamiemme tietojen mukaan lapsille limpparia, erityisesti Angry Birds juomat ovat olleet suosikkeja. 
Kieron sedän tuntomerkit ovat seuraavat:

- Lihava
- Parta
- Punainen nenä
- Epäsiistit vaatteet
- Puhuu pehmoisia
- Liikkuu yleensä vanhalla volkkarilla, mutta on joskus nähty kävelevänkin

Tuollaisen jutun jälkeen joutuisin käyttämään kauppa-asioissa bulvaania, kun ei ole Joulupukin tuloja.

Rehellisyys maan perii

Jouduin työnantajan sortovallan uhriksi, ja olin pienen öljy-yhtiön turvakurssilla.
Tällä kertaa ei tentin vastauksia sentään näytetty etukäteen, vaan paperit kiikutettiin muualle tarkastettaviksi.
Lunttia sai kylläkin käyttää vapaasti sekä neuvotella vieruskavereiden kanssa.

Vaikka kiusaus väärintäyttöön oli suuri, tyydyin tällä kertaa vastaamaan oikein.
Vain yhteen kysymykseen vastasin "väärin".

Tentti oli sellainen, että siinä oli joku väittämä, ja alla muutama vaihtoehto, johon piti laittaa rasti joko oikein tai väärin kohtaan.

Koska olen äärimmäisen rehellinen, ei omatuntoni sallinut vastata erääseen kysymykseen tentin laatijan toivomalla tavalla.

Kysymys meni näin:

- Minkä takia työpaikka tulee pitää siistinä?

Eräs vastausvaihtoehto oli, että työt on mukavampi aloittaa, kun työmaa on siisti.

Tuossa laitoin rastin "väärin" ruutuun.

Vieressäni istunut Veli Jallu huomautti, että tuo meni väärin.

- Eipä mennytkään.

- Kyllä oikea vastaus on kuitenkin se toinen vaihtoehto.

- Tuo on ainoastaan tentin laatijan asettama ansa, mutta minullapa onkin asiasta vankkaa tietoa.

- Täh?

- Raamatussahan sanotaan selkeästi, että työ on asetettu ihmiselle rangaistukseksi. Ei päivittäistä lusimista ole yhtään mukavampi aloittaa, vaikka olisi kuinka siistiä.

maanantai 26. maaliskuuta 2012

Jumalainen kosketus

Ykä kirjoitti hienon jutun, mistä mieleeni pullahti jumalainen kosketus.


Hupsista, tarkoitin siis tietenkin tätä.


Minullahan on Urpo Vareksen kuva tunnuksenani, mutta nyt vasta huomasin, että tuohan on ihan suomalainen versio samasta aiheesta.

keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Suomalaista rehellisyyttä

Tulipa tuosta espanjalaisesta laivaremontista mieleeni eräs tapahtuma samassa saksalaisten paatissa.

Saimme kaverin kanssa tehtäväksi vaihtaa kylmätiloihin kynnyksiä. Kylmiöt olivat yleensä lukittuja ja saksalainen kaluunaniekka kävi aina avaamassa tarvittavan oven.
Avattuaan räppänän äijä katosi maisemista ja tuli noin tunnin päästä takaisin, jolloin olimme yleensä juuri lopettelemassa.

Niissä kylmiöissä oli valtavasti kaikenlaista tavaraa, muttei mitään sellaista, että olisi minkäänlaiseen kiusaukseen joutunut.

Mutta sitten tuli SE varasto, nimittäin viinavarasto.
Hermanni avasi normaalisti oven ja vilkaisimme tietysti sisään. Yritin näyttää mahdollisimman kyllästyneeltä (ei ole kovinkaan vaikeata) ja sanoin yhtä kyllästyneellä äänellä suomeksi:

- Sit ko toi äijä häipyy muual luuhaamaa, ni tualt pimeimmäst takanurkast tehrääki piän jemmaus. Me ollaa jo häivytty koko puljust enneko ne mittä huamaa.

Kaveri vastasi äärimmäisen tympääntyneellä äänellä:

- Näi me kyl toimitaa. Sillai vaa vähä ja nätiste.

Viinanhimoisin Auringonpaisteisin mielin aloimme kynnyshommeleihin, mutta germaani ei vaan ymmärtänyt häipyä paikalta antaakseen meille aikaa kavaliin juoniin työrauhan.

Kohtapa paikalle ilmaantui filippiinien poika.

Tirehtöörikin sitten avasi sanaisen arkkunsa ja ilmoitti meille seuraavaa:

- Minun on pakko laittaa tämä kaveri vahdiksi tänne, kun siellä varastossa on niin arvokasta tavaraa. Enhän minä tietenkään epäile, että TE sieltä mitään veisitte. Mutta ymmärrättehän kuitenkin, ettei koskaan voi olla liian varovainen?

- Juu, tottakai me ymmärrämme. Emmehän tietenkään ME mitään varasta, mutta jos vaikka menisimme välillä sauhuille, jäisi tämä varasto vallan ilman valvontaa. Joku hiippari voisi silloin...

Filippiinien poika oli kyllä tarkkana kuin peräruiskeen antaja, eikä sieltä olisi voinut edes ruuvia pihistää.

tiistai 20. maaliskuuta 2012

Ronklaus

Karppaaminen on tietenkin kaikille tuttua huttua, mutta tulipa tuokin asia jutuksi lapaa pureskellessa.

Kukaan paikalla olleista ei tunnustanut erityisesti karppaavansa, mutta minä myönsin tekeväni tuota välillä ihan vaan laiskuuttani, kun en mitään lisukkeita viitsi aina värkkäillä. Olenpahan ainakin parin perunan verran kevyempi.

Silloin vanha Äitimuori ilmoitti olevansa jo niin korkeassa iässä, että hän syö ainoastaan sitä mitä haluaa ja juuri sen verran kuin huvittaa. Kaikki suositukset ja ihmedieetit saavat häneltä kuulemma palttua.

Paadre kylläkin ihmetteli, että oletkos sitten joskus jotain muutakin tehnyt?

Yhteistuumin ristimme Mummelin ruokavalion ronklaamiseksi.

maanantai 19. maaliskuuta 2012

Varootus

Alkaapa tuota kevättä jo mukavasti tehdä ja minäkin avasin mökkeilykauden.
Meikäläinen on sellainen, etten harrasta mitään puutarhajuttuja, enkä sitten tietenkään pihalla tapahtuneita muutoksiakaan kovinkaan helposti havaitse.
Tietysti voisin sen jo huomatakin, jos kaikki puut ja puskat olisivat kadonneet, ja tilalle ilmestynyt asfaltti.
Tai ainakin ehkä alkaisin epäilemään jotain.

Vanha Paadre taas äkkäsi heti, että peura on syönyt jonkun puskan juurta myöten.
Rikollinen ei ollut kylläkään mitenkään ovela, koska oli jättänyt todisteeksi jalanjälkensä lumeen.

Tästä julmistuneena käytimme ikiaikaista pelottelukeinoa, nimittäin esimerkillä uhkailua.

Savustimme (tähän rikokseen syyttömän) peuranlavan ja luut heitimme metsään varoitukseksi.

Kiitos veli Ärrälle

torstai 15. maaliskuuta 2012

Äänijänteikästä

Vanha huuli suomalaisten kielitaidosta tuntuu pitävän edelleen paikkansa.
Jos eivät ymmärrä, niin puhu kovempaa.

Olinpa tuossa kodinkoneita myyvässä liikkeessä katselemassa tarjontaa, kun lähelläni ulkomaalaistaustainen, huonosti suomea puhuva herra kiinnitti myyjän osittaisen huomion.

- Pakkanen?

- Anteeksi mitä?

Jo tuossa kohdassa ymmärsin kaverin tarkoittavan pakastinta, koska ulkona paistoi aurinko ja oli ihan lämminkin, niin tuskinpa hän pihamaalla vallitsevaa lämpötilaa voivotteli. Lisäksi sijaintimme liikkeessä oli sellainen, että ympärillä makaili ainoastaan kylmälaitteita, enkä tällä nyt tarkoita kenenkään vaimoa tai tyttöystävää. Vaan siis sellaisia sähkökäyttöisiä kylmälaitteita... No en edelleenkään tarkoita kenenkään...

Kun tyyppi toisti kolmannen kerran tuon maagillisen sanan, syttyi myyjän silmiin oivaltava pilkahdus.

- Jaa, pakastin?

Tässä kohdassa myyjä väänsi voluumit kaakkoon ja lähtivät asiakkaan kanssa katsomaan pakastimia. Vielä parinkymmenen metrin päästä kuulin myyjän kaakatuksen, vaikka taustahälinäkin oli ihan kohtuullisen voimakas.

keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Fläsä - vyölaukku

T.S. sai kutsun salaperäisen keksijän puheille. On kuulemma tehnyt mullistavia keksintöjä.

- Olemme nyt täällä jossain, salaperäisen, nimettömänä pysyttelevän keksijän verstaalla ja ilmeisesti saamme ensimmäisenä maailmassa todistaa jotakin hämmästyttävää.
Niin Jorma, sinulla on jotain huimaa esiteltävänä?

- Juu, katsos kun tuo korvan valaiseminen on kerran moninkertaisin tieteellisin tutkimuksin toimivaksi todistettu. Korvathan ovat nimittäin niin täynnä valoa aistivia soluja, ettei sinne meinaa vaikkukaan mahtua sekaan. Nuo korvien valaisijat väittävät tietenkin vaikuttavansa aivoihin, kun siellä ne kyseiset solut kuulemma luuraavat. Mutta minäpä tiedän asian todellisen laidan.

- Juuri nyt en ymmärrä...

- No, etpä tietenkään, mutta minäpä kerron. Katsos, eihän kallon keskellä, pääkopan syvimmissä syövereissä ole mitään käyttöä valoa aistiville soluille.
Nykyisiä päättäjiämme katsellessa olen kyllä miettinyt sellaisia korviin asennettavia järjenvalolamppuja, mutta kun tarvittaisiin vielä ne solutkin...

- Tuota, olihan sinulla joku keksintökin?

- Aijuu. Meinasi ihan unohtua. Kirkkaina kesäöinä useilla ihmisillä on vaikeuksia nukkumisen kanssa, varsinkin ulkomaalaisilla ja etelän variksillakin saattaa Lapissa olla hankaluuksia.
Tämä ongelma johtuu tietenkin siitä, että avoimena ammottavaan korva-aukkoon tulvii valoa kuin kreikkalaiseen syöveriin euroja. Mutta eipä hätää, olen keksinyt tähän ongelmaan ratkaisun, nimittäin tämän:

PIMEE - VALONSYÖJÄT

- Hmm... Nuo näyttävät kyllä erehdyttävästi aivan tavallisilta talitintin tampooneilta, mikähän näistä nyt tekee niin erityisen?

- Nämä erikoissuunnitellut valonsyöjät estävät kesäöinä vallitsevan, haitallisen valon pääsyn korvaan ja takaavat näin erinomaiset yöunet. Sitäpaitsi nämä maksavat ainoastaan sata euroa pari ja erikoistarjouksena kaksi paria kolmellasadalla.

- No hemmetti, minäpä otankin kaksi paria, kun olen kesällä Lappiinkin menossa. Eipä ainakaan ole pään sisällä olevasta valosta haittaa.

- Huomasin muuten sinun hyvin kehittyneen ruumiinrakenteesi ja nyt on aika esitellä toinen keksintöni.
Se onkin tuollainen:

FLÄSÄ - VYÖLAUKKU

- Hmm... Näyttää erehdyttävästi tavalliselta vyölaukulta. Mikäs tuon nyt niin erityiseksi tekee?

- No, minähän olen tehnyt huomattavan laajaa tieteellistä tutkimusta, ja olen saanut selville sellaisen asian, että ihmisen vatsanahassa on ruokaa aistivia soluja ihan tungokseen asti.

- Mtäh? Miten se liittyy tuohon vyölaukkuun?

- Heh. Juuri tuohon laukkuunhan se liittyykin. Erikoisvalmisteiseen pussukkaan voi laittaa eväitä sisään ja sitten se vaan asennetaan  vatsanahan päälle.

- Mutta mikä tässä jutussa on ideana? Mihin tuo vaikuttaa ja mitä sillä on tarkoitus hoitaa?

- Tämä on suunnattu lihaville sedille ja tädeille hoitamaan aterioiden välistä masennusta.

- Kuulostaa mielenkiintoiselta, voisin jopa harkitakin tuollaista...

- Tässä on myös kaljasammiolle varattu paikka vakiona, varustettuna huomaamattomalla pillillä.

- Jos laitettaisiin pari samantien.

tiistai 14. helmikuuta 2012

Kielillä puhumista

Tulipa kavereiden kanssa juttua kielitaidosta, ja siinä tuli mieleeni vuosien takainen työkeikka Espanjassa.

Olimme laivaremontissa Barcelonassa, saksalaisessa paatissa. Siinä kiulussa oli saksalainen päällystö ja miehistö oli filippiinoja. Nuo miehistön poijat aiheuttivat meille pohjolan asukeille karmean yllätyksen, kun messissä joivat meidät kirkkaasti hopealle.
Ja kaiken lisäksi he olivat aamuisin hyvällä tuulella ja pirteitä.
En vieläkään jaksa ymmärtää, miten he sen tekivät...

Mutta eihän tässä väkijuomista ollut tarkoitus söpistä, vaan kielistä.

Meitä oli sellainen neljän kopla, kun iltaisin ja vapaapäivinä kuljeskelimme kylillä.
Meikäläiselle oli suotu niin paljon kielitaitoa, että osasin tilata kuppiloissa neljä kaljaa ihan paikallisella kielellä.
Pojat siitä innostuivat, ja sanoivat, että sinä et sitten saa hävitä porukasta mihinkään, kun olet noita kielimiehiä.

Pakkohan se oli tunnustaa, ettei kukaan muukaan saa kadota, kun sanavarastoni on jo sataprosenttisesti käytössä.

Kyllähän me siellä töitäkin teimme, ja erään kerran kaverin kanssa yritimme korjata sellaista pirun suurta kippaavaa kattilaa.
Kun olimme purkaneet sen vehkeen, löysimme rikkinäiset osatkin (lähes kaikki).
Totesin siinä, että tääkin on ihan kaput.

Silloin kuulin selkäni takaa seuraavaa:

- Was ist kaputt?

Käännyin kärppänä ympäri ja edessäni seisoi valkoiseen univormuun pukeutunut herra, kaluunoitakin oli kuin rasvaa italialaisen merikapteenin hiuksissa.

Toljotin korkea-arvoista herraa muutaman sekunnin ja mietin, mitähän tuollekin pitäisi sanoa, kun en kerran saksaakaan osaa kuin korkkarin oppimäärän verran.
Lopulta sain punnerrettua seuraavaa:

- Alles kaputt!

Nyt oli suuren tirehtöörin vuoro toljottaa minua, minkä tehtyään kääntyi kantapäidensä varassa ympäri ja lähti naureskellen jatkamaan matkaansa.

perjantai 10. helmikuuta 2012

Pelaa vaan ittekses

Kuuntelin päivällä radiota ja siellä juontajat askartelivat porukkalottoa. Yksi juontajista ilmoitti karsastavansa porukkapelejä, eikä osallistu sellaisiin.
Itse kyllä osallistun aina porukoihin, koska mikään ei harmita niin paljon kuin se, että säästi muutaman killingin ja sitten siihen porukkaan tuleekin kunnon osuma.

Minulla on pari hyvää esimerkkiäkin.

Faijan eräs kaveri oli joskus muinoin työpaikkansa porukkalotossa mukana, mutta jätti sitten yhden kierroksen pelaamatta, kun piti kuulemma Rambleria korjata.
Kuinka ollakaan, juuri siihen kierrokseen se osuma tulikin.
Ei mitään miljoonia, mutta sen verran kuitenkin, että pari uutta kinneriä olisi voinut kaupasta hakea.

Oli kuulemma melko pitkään arka aihe, jos joku sattui kyselemään, että onko Rambleri jo kunnossa.

Toinen sattui muutama vuosi sitten eräälle vanhalle työkaverilleni.
Olivat keikalla ja töiden jälkeen normaalisti kaupan kautta kämpille. Kaupassa toinen kysyi kaverilta, että pelataankos viikinkilottoa porukalla?

- Pelaa ittekses vaan, ei noista koskaan kuitenkaan mitään saa.

Tyyppihän teki työtä käskettyä ja pelasi itsekseen.
Eipä siihenkään peliin mitään miljoonia osunut, mutta 52 donaa kuitenkin.

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Vanki

Luin tuossa Arianna Stassinopouloksen kirjan Naarasnainen.
Kannattaa lukea, löytyy nettidivareista halvalla.

Lainaanpa tähän mielenkiintoisen pätkän.

- Käytän tahallisesti sanaa "naisellisuus" enkä sanaa "feminiinisyys", sillä naisten vapautusliikkeen hyökkäykset ovat halventaneet olemattomiin sellaiset sanat kuin feminiininen, feminiinisyys - heikäläiset eivät ole voittaneet sotaa, mutta he ovat vanginneet sanan.

Kirjan suomennettu versio on painettu 1975, mutta kun vaihdetaan hyökkääjän nimi ja sanat, niin kummasti tuo lause sopii nykypäiväänkin.

Savuton piippu

Tulipa tuossa pari viikkoa sitten käytyä lääkärin juttusilla kuuntelemassa tuomiota verikokeiden tuloksista.
Kaikki muut arvot olivat hyviä, paitsi maksakokeesta tuli pummi.
Kuuntelin korvat punaisena lääkäritädin nuhdesaarnaa, ja lupasin pyhästi lopettaa tissuttelun.

Se on vaan kummallista, miten tuo tupakin suitsuttelun tapa jää elämään.
Sain sellaisen astmapiipan, ja kun kokeilin sitä ensimmäisen kerran, tein tietysti niin kuin minulle se opetettiin.
Vedin kunnon henkosen ja pidättelin sitten hengitystä. Kun puhalsin ilmat ulos, oli hämmästykseni suunnaton.

Hei! Miksei tullut savua? Kyllä kunnon henkosen jälkeen ennen on tullut.

Harmillisesti tuli tuo ensikäyttö tehtyä yhdeltä yöllä, ja kun tajusin hölmöyteni, niin alkoi naurattaa.
Toivottavasti naapurit nukkuivat riittävän sikeästi.

lauantai 21. tammikuuta 2012

Rallikansa vaeltaa

Männä viikonloppuna oli niin hieno tilaisuus, että Ukirallin eräs EK ajettiin mökkitiellämme, eikä torpasta tarvinnut kävellä kuin kolmisensataa metriä, niin jo olikin pelipaikoilla.

Tuo ralli oli myös historic-sarjan kilpailu.
Koska meitä vanhoja kalmoja oli paikalla kohtuullinen parvi, niin saimme ihailla monenlaisia pelejä, joita emme uskoneet edes enää kilvissä olevankaan, tai yleensäkään olemassa.
Paikalla ollut nuoriso-osasto pyöritteli ihmetellen päitään, ja kyseli, että oletteko ihan oikeasti joskus ajelleetkin tuollaisilla?

Meikäläiset pysyttelivät kiltisti töpinän läheisyydessä, emmekä lähteneet vaeltamaan reittiä eteenpäin. Mutta menipä tuosta ohitse sellainen vaellusporukkakin.
Ovat kai vieläkin hengissä, koska tuolla tuurilla ei luultavasti voi muuta käydäkään.

Tulipas tuosta viideosta huonolaatuinen. Ei se noin heikko ollut lähetettäessä. Toivottavasti tapahtumat kuitenkin selviävät.

perjantai 20. tammikuuta 2012

Piikki lihassa

Työkaveri jutteli tänään duunissa, että hänellä on joku metallipiikki mennyt paidan sisään, eikä hän millään löydä sitä, vaikka on parikin kertaa käynyt ottamassa kyseisen vaatekappaleen pois päältään ja pudistellut sitä antaumuksella.

Minä sitten ehdotin, jotta oliskohan tuo piikki sitten nahassa kiinni, kun ei paidasta kerran lähde.

- Niin, voihan se noinkin muuten olla. Mutta kun se pahuksen tikku on selkäpuolella, niin pitää odottaa, että pääsee kotiin. Mamma voi sitten katsoa, että löytyykö sieltä mitään.

Koska olen komennuksilla ollessani myös saunonut hänen kanssaan, niin tiesin hänellä olevan selässään enemmän karvoja kuin minulla päälaella ja korvanpäällisillä yhteensä.

- Tuota... Miten ajattelit vaimosi löytävän sen piikin? Magneetillako? Uskoakseni näköhavainnot ovat tuossa tilanteessa melkoisen epäluotettavia.

Kerroinpa kaverille isosetävainaani umpisuolen leikkuusta.

Hänkin oli melkoisen karvainen ihminen, paitsi tukkalaitteen osalta.
Eräänä päivänä häneltä leikattiin tuo kyseinen umpisuoli, ja minä nappulana ihmettelin kun hän raportoi tapahtumista.

- Noo, eihän se leikkaus mitään ollut, mutta tikkien poisto se sitten olikin äärimmäisen tuskallista.

Faijahan siinä hämmästeli, etteihän tikkien poisto nyt mitenkään ihmeellistä ole. On häneltäkin niitä nypitty, eikä yhtään sattunut.

- Niin, ei varmaan sattunutkaan, mutta kun ne keritsivät vatsakarvani ennen leikkausta. Ja kun minulla ehtivät nuo kyseiset karvat kasvamaan juuri saman mittaisiksi, kun ne pirun ompeleetkin ovat.
Eihän se hoitsu pystynyt erottamaan lankaa ja karvaa toisistaan.

Kuva suurenee klikkaamalla.

torstai 19. tammikuuta 2012

Teknik

Tuon korvanhuuhteluoperaation jälkeen lähdinkin kuulontutkimukseen.
Muistin hienosti hoitsun ohjeiden mukaan ilmoittaa kuuloketädille, että oikeaa korvaa on sitten äsken ruiskuteltu.

Eipä siinä mitään, meikäläinen koppihoitoon ja luurit planeettaan.
Täti antoi vielä tarkat ohjeet, että painahan nappia, kun kuulet piipin.
Näinhän minä sitten ohjeiden mukaan toiminkin, ja oikean korvan testaus menikin ihan kohtuullisesti. Kuulin muutaman piippauksenkin.

Sitten tulikin pitkä hiljaisuus. Koska kopissani oli ikkuna mistä näin luurimamman, huomasin hänen virittelevän sellaisen handsfreejutskan kuuppaansa ja seuraavaksi kuulinkin hänen sanansa:

- Etkös kuullut vasemmalta puolelta ääniä?

- En sitten mitään.

Seuraavaksi mummeli singahti tuulispäänä kopin ovelle kysyen melko kiukkuisesti, että sultahan huuhdeltiin se korva?

- Juu, niin huuhdeltiin, mutta se oli tuo oikea, minkä jo testasitkin.

- Minäpä testaan näitä kuulokkeita.

Niin hän häipyi luureineen pöytänsä ääreen ja alkoi testailemaan. Kuuluihan sieltä ääniä, koska kuulin ne koppiini asti. Ilmoitin hänelle asian, mutta eipä siitä mitään apua ollut.

Meikäläinen komennettiin ulos kopperosta, ja seuraavaksi täti otti ääniraudan esiin. Kopautettuaan instrumenttiin sopivasti värähtelyjä, hän siirteli sitä korvani vierestä milloin otsaan, milloin takaraivoon ja kyseli miten kuuluu.

- Hyvin kuuluu.

Melkoisen hämillään hän komensi meikäläisen takaisin lokerooni ja aloitti testin uudelleen.
Nyt kuuluivat piipitkin.

Vettä korvassa

Kävinpä tänään määräaikaistarkastuksessa ja aloitin touhun terveydenhoitajan vastaanotolta.

Täti siinä sitten kyseli kaikenlaisia elämäntavoistani, ja kun en osaa oikein valehdellakaan, niin vastailin totuudenmukaisesti.
Mikähän kumma siinäkin on, että omasta mielestä kaikki on hienosti hoidossa, mutta kun vastaa kysymyksiin ruokavaliosta, liikunnasta ja sihijuomaosastosta, tulee vaivautunut olo.

Tässähän alkaa tuota nykyistä uutisvuota, suvaitsevaistoa ja politiikkaakin ymmärtämään paremmin, kun epämiellyttävän totuuden lausuminen ääneen ei tuntunut mitenkään mukavalta.

Löipä täti meikäläisen vielä puntarillekin, mikä antoi tulokseksi "hui kauhistus". Vyötärönympärystäkin mittaili ja hienosti saavutettiin alle viiden metrin tulos.

Seuraavaksi pitikin lähteä kuulontarkastukseen, mutta hoitsupa ilmoitti vilkaisevansa korvani ennen tuota koitosta. Näin hän myös teki.

- No toi vasen korva onkin kunnossa, mutta oikea on muuten ihan ummessa. Kuuletkos sillä yleensä mitään?

- Juu, hyvin kuuluu.

- Minäpä huuhtelenkin tuon samantien.

Niin hän myös teki. En olekaan koskaan ennen mokomaan operaatioon osallistunut ja tunne oli aika velmu, kun pruutalla painetaan vettä korvaan.

- Oho! Tuohan lähtikin helpolla! Harvoin nuo irtoavat ensimmäisellä yrityksellä, vaan pitää joskus useitakin kertoja suihkutella.

- No, ei mulla yleensäkään mikään pitkiä aikoja päässä pysy, mutta kaikeksi onneksi vasen korva on ihan kuiva.

perjantai 13. tammikuuta 2012

Varttitonnari

Tuosta lihomisesta tulikin mieleeni, että joskus aikoinaan hoikkana poikana, telakalla töissä ollessani, ilmoitin suureen ääneen ottavani erään ryhävalaan vartalolla varustetun työkaverini esikuvakseni.

Sitten ei enää tarvitse tunkea minnekään ahtaisiin paikkoihin hommiin, kun ei kerran mahdu.

Toiveiden kanssa kannattaa olla tunnetusti varovainen.

Lainaanpa tähän törkeästi piratiseeraamalla eli tässä tapauksessa kameroimalla mielestäni erittäin mainion luvun Valtteri Suomalaisen kirjasta "Kuolet vain kahdesti".

Kuvat suurenevat klikkaamalla.




Vuosipäivä

Kappas, tänään onkin tullut vuosi täyteen suitsuttelun heivaamisesta, enkä meinannut huomatakaan.
Muut sen ovatkin sitten huomanneet, kun kiloja on tullut kymmenisen lisää, eikä vauhti ainakaan vielä osoita mitään hiipumisen merkkejä.

Tuosta edellisestä söpinästä tulikin mieleeni, että nuorukainen on nyt viikon päivät harjoitellut ja muutaman kerran tullut hakemaan meikäläisen paikalle kysyen, että mitäs nyt tehdään kun kävi näin?
Kyllähän minä muistin juuri sillä hetkellä kun SE tapahtui, että tuostakin varoitit, mutta kun...

Naispuolinen työkaverimmekin oikein esitteli itsensä pojulle.

- Niin, ollaanhan tässä oltu jo viikko samalla työmaalla, mutta jos en ole aikaisemmin huomannut esittäytyä, niin nimeni on  ***, ettei sinun tarvitse jutella muille pelkästään siitä kaameasta noita-akasta.

Tuohon oli pakko lisätä, että nyt voit sitten jutella siitä hirmuisesta noita-akasta nimeltään ***.

maanantai 9. tammikuuta 2012

Tulevaisuudennäkymä

Tänään sattui töissä niin erikoinen tilanne, että "palvelukseen" astui amiksen käynyt ja hiljakkoin intistä päässyt nuorukainen.
Hitsariksi poikaa pitäisi kuulemma opettaa, mikä on tietysti hyvä juttu, koska nuoria ei näissä karkeloissa juurikaan näy.

Aamupäivän ajaksi hänet laitettiin minun seuralaisekseni katselemaan, että mitähän ihmettä oikein olen tekevinäni.

Luonnollisesti kerroin hänelle miksi teen jotain niin kuin teen, koska yksinkertainenkin asia pitää sisällään monta kantapään kautta opittua juttua, mistä tietenkin yrittää toista säästää.
Eipä se siltikään onnistu, koska vasta itse mokaamalla tietää parhaiten, ettei ainakaan noin (kokemusta on roppakaupalla).

Tulipa siihen työkaverikin paikalle ja sanoi:

- Jaa, sinä se täällä opetat nuorta miestä hitsailemaan.

- No, enpä oikeastaan noinkaan voi sanoa. Ennemminkin olen tässä hyvänä huonona esimerkkinä, millaiseksi tulee, kun on parikymmentä vuotta leiponut rautaa.
Toimin vähän niinkuin sellaisena tupakkiaskin pelottelukuvana.

sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Kotirauhaa

Pekka on mennyt suututtamaan eläinaktivistit, kun on kuulemma verrannut heitä uusnatseihin. 
Nyt hänen pitäisi pyytää rikollisten aktivistien mielestä hirmuisesti katuvana anteeksi.

- Oikeutta eläimille -yhdistyksen mielestä tällaista vertailua ei voi tehdä, koska "tekoa ei voida irrottaa sen tarkoituksesta". 

No, tuollaista ei suomessa ole koskaan ennen tehtykään, mitä nyt joitain tuomioita jaeltu.

Se, mitä minä tuossa haastattelussa ihmettelin, oli Haaviston näkemys kahdesta erilaisesta kotirauhasta.

- Haavisto oli sanonut Huittisissa vieraillessaan, että hän suhtautuu kotirauhan vuoksi kielteisesti naamioituneina tehtyihin iskuihin.

Onko kotirauhan piiriin tunkeutuminen ilman naamiointia jotenkin hyväksyttävämpää?
Salakuvaukseen hän otti sentään kielteisen kannan, mutta ilmeisesti loukkaantuneet aktiivit eivät ole tuota huomanneet, kun siitä ei ole anteeksipyyntövaatimuksia tullut.

Haastattelu löytyy tuolta.

torstai 5. tammikuuta 2012

Kun kakkonen on ykkönen

Presidenttipelissä tapahtuu kummia.
Haavisto sai vaaleihin numerokseen kakkosen, nyt hän on myös kyselyissä kakkosena.

Jostain syystä en ole yllättynyt.