perjantai 30. maaliskuuta 2012

Limusetä

Kävinpä tapani mukaan paikallisessa pikkukaupassa ostoksilla.
Kassalla ei ollut jonoa, kun asettelin ostokseni hihnalle, niin enpä huomannut laittaa sitä ostoksia erottavaa klapiakaan tavaroideni perään.

Kun kassantäti lasketteli valikoimiani tuotoksia piippailijan edestä, tuli n. 10 vuotias poika limutölkin kanssa kassalle. En kiinnittänyt pojuun sen suurempaa huomiota ja maksoin ostokseni.

Siinä pakkaillessani poju sanoi kassantädille jotain ja täti hätääntyi.

- Voiei! Hei, mä laitoin vahingossa pojan limun ostoksiesi joukkoon ja ehdit jo maksaa sen.

- Katos vaan, en tosiaankaan ole tuota Angry Birds limua itse valinnut. Koskahan tuota saisi kaljana...

Annoin tölkin pojulle, mutta kassantädillä oli kova halu saada se käsiinsä vähän piippaillakseen ja samalla hän selitteli minulle, miten korjaa virheen.
Kuuntelin muutaman sekunnin ja alkoi jo naurattamaan. Sanoin sitten seuraavaa:

- Tädille: No, tuohan on jo maksettu. Antaa olla näin. Pojalle: Pidä vaan se limu. Setä tarjoaa.

Poika sanoi reippaasti kiitos ja katosi tölkkeineen kaupasta.
Tätikin toipui shokistaan ja hetken naureskeltiin tapausta.

Kun istahdin uskollisen Volkkarini lämpöiselle penkille, huomasin, että mitä tulikaan tehtyä.

Jos tämä asia pääsee julkisuuteen, voimme kohta lukea lööppilehdistä seuraavaa:

Varsinais-Suomessa liikkuu limusetä!

Kyseinen setä ostelee saamiemme tietojen mukaan lapsille limpparia, erityisesti Angry Birds juomat ovat olleet suosikkeja. 
Kieron sedän tuntomerkit ovat seuraavat:

- Lihava
- Parta
- Punainen nenä
- Epäsiistit vaatteet
- Puhuu pehmoisia
- Liikkuu yleensä vanhalla volkkarilla, mutta on joskus nähty kävelevänkin

Tuollaisen jutun jälkeen joutuisin käyttämään kauppa-asioissa bulvaania, kun ei ole Joulupukin tuloja.

Rehellisyys maan perii

Jouduin työnantajan sortovallan uhriksi, ja olin pienen öljy-yhtiön turvakurssilla.
Tällä kertaa ei tentin vastauksia sentään näytetty etukäteen, vaan paperit kiikutettiin muualle tarkastettaviksi.
Lunttia sai kylläkin käyttää vapaasti sekä neuvotella vieruskavereiden kanssa.

Vaikka kiusaus väärintäyttöön oli suuri, tyydyin tällä kertaa vastaamaan oikein.
Vain yhteen kysymykseen vastasin "väärin".

Tentti oli sellainen, että siinä oli joku väittämä, ja alla muutama vaihtoehto, johon piti laittaa rasti joko oikein tai väärin kohtaan.

Koska olen äärimmäisen rehellinen, ei omatuntoni sallinut vastata erääseen kysymykseen tentin laatijan toivomalla tavalla.

Kysymys meni näin:

- Minkä takia työpaikka tulee pitää siistinä?

Eräs vastausvaihtoehto oli, että työt on mukavampi aloittaa, kun työmaa on siisti.

Tuossa laitoin rastin "väärin" ruutuun.

Vieressäni istunut Veli Jallu huomautti, että tuo meni väärin.

- Eipä mennytkään.

- Kyllä oikea vastaus on kuitenkin se toinen vaihtoehto.

- Tuo on ainoastaan tentin laatijan asettama ansa, mutta minullapa onkin asiasta vankkaa tietoa.

- Täh?

- Raamatussahan sanotaan selkeästi, että työ on asetettu ihmiselle rangaistukseksi. Ei päivittäistä lusimista ole yhtään mukavampi aloittaa, vaikka olisi kuinka siistiä.

maanantai 26. maaliskuuta 2012

Jumalainen kosketus

Ykä kirjoitti hienon jutun, mistä mieleeni pullahti jumalainen kosketus.


Hupsista, tarkoitin siis tietenkin tätä.


Minullahan on Urpo Vareksen kuva tunnuksenani, mutta nyt vasta huomasin, että tuohan on ihan suomalainen versio samasta aiheesta.

keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Suomalaista rehellisyyttä

Tulipa tuosta espanjalaisesta laivaremontista mieleeni eräs tapahtuma samassa saksalaisten paatissa.

Saimme kaverin kanssa tehtäväksi vaihtaa kylmätiloihin kynnyksiä. Kylmiöt olivat yleensä lukittuja ja saksalainen kaluunaniekka kävi aina avaamassa tarvittavan oven.
Avattuaan räppänän äijä katosi maisemista ja tuli noin tunnin päästä takaisin, jolloin olimme yleensä juuri lopettelemassa.

Niissä kylmiöissä oli valtavasti kaikenlaista tavaraa, muttei mitään sellaista, että olisi minkäänlaiseen kiusaukseen joutunut.

Mutta sitten tuli SE varasto, nimittäin viinavarasto.
Hermanni avasi normaalisti oven ja vilkaisimme tietysti sisään. Yritin näyttää mahdollisimman kyllästyneeltä (ei ole kovinkaan vaikeata) ja sanoin yhtä kyllästyneellä äänellä suomeksi:

- Sit ko toi äijä häipyy muual luuhaamaa, ni tualt pimeimmäst takanurkast tehrääki piän jemmaus. Me ollaa jo häivytty koko puljust enneko ne mittä huamaa.

Kaveri vastasi äärimmäisen tympääntyneellä äänellä:

- Näi me kyl toimitaa. Sillai vaa vähä ja nätiste.

Viinanhimoisin Auringonpaisteisin mielin aloimme kynnyshommeleihin, mutta germaani ei vaan ymmärtänyt häipyä paikalta antaakseen meille aikaa kavaliin juoniin työrauhan.

Kohtapa paikalle ilmaantui filippiinien poika.

Tirehtöörikin sitten avasi sanaisen arkkunsa ja ilmoitti meille seuraavaa:

- Minun on pakko laittaa tämä kaveri vahdiksi tänne, kun siellä varastossa on niin arvokasta tavaraa. Enhän minä tietenkään epäile, että TE sieltä mitään veisitte. Mutta ymmärrättehän kuitenkin, ettei koskaan voi olla liian varovainen?

- Juu, tottakai me ymmärrämme. Emmehän tietenkään ME mitään varasta, mutta jos vaikka menisimme välillä sauhuille, jäisi tämä varasto vallan ilman valvontaa. Joku hiippari voisi silloin...

Filippiinien poika oli kyllä tarkkana kuin peräruiskeen antaja, eikä sieltä olisi voinut edes ruuvia pihistää.

tiistai 20. maaliskuuta 2012

Ronklaus

Karppaaminen on tietenkin kaikille tuttua huttua, mutta tulipa tuokin asia jutuksi lapaa pureskellessa.

Kukaan paikalla olleista ei tunnustanut erityisesti karppaavansa, mutta minä myönsin tekeväni tuota välillä ihan vaan laiskuuttani, kun en mitään lisukkeita viitsi aina värkkäillä. Olenpahan ainakin parin perunan verran kevyempi.

Silloin vanha Äitimuori ilmoitti olevansa jo niin korkeassa iässä, että hän syö ainoastaan sitä mitä haluaa ja juuri sen verran kuin huvittaa. Kaikki suositukset ja ihmedieetit saavat häneltä kuulemma palttua.

Paadre kylläkin ihmetteli, että oletkos sitten joskus jotain muutakin tehnyt?

Yhteistuumin ristimme Mummelin ruokavalion ronklaamiseksi.

maanantai 19. maaliskuuta 2012

Varootus

Alkaapa tuota kevättä jo mukavasti tehdä ja minäkin avasin mökkeilykauden.
Meikäläinen on sellainen, etten harrasta mitään puutarhajuttuja, enkä sitten tietenkään pihalla tapahtuneita muutoksiakaan kovinkaan helposti havaitse.
Tietysti voisin sen jo huomatakin, jos kaikki puut ja puskat olisivat kadonneet, ja tilalle ilmestynyt asfaltti.
Tai ainakin ehkä alkaisin epäilemään jotain.

Vanha Paadre taas äkkäsi heti, että peura on syönyt jonkun puskan juurta myöten.
Rikollinen ei ollut kylläkään mitenkään ovela, koska oli jättänyt todisteeksi jalanjälkensä lumeen.

Tästä julmistuneena käytimme ikiaikaista pelottelukeinoa, nimittäin esimerkillä uhkailua.

Savustimme (tähän rikokseen syyttömän) peuranlavan ja luut heitimme metsään varoitukseksi.

Kiitos veli Ärrälle

torstai 15. maaliskuuta 2012

Äänijänteikästä

Vanha huuli suomalaisten kielitaidosta tuntuu pitävän edelleen paikkansa.
Jos eivät ymmärrä, niin puhu kovempaa.

Olinpa tuossa kodinkoneita myyvässä liikkeessä katselemassa tarjontaa, kun lähelläni ulkomaalaistaustainen, huonosti suomea puhuva herra kiinnitti myyjän osittaisen huomion.

- Pakkanen?

- Anteeksi mitä?

Jo tuossa kohdassa ymmärsin kaverin tarkoittavan pakastinta, koska ulkona paistoi aurinko ja oli ihan lämminkin, niin tuskinpa hän pihamaalla vallitsevaa lämpötilaa voivotteli. Lisäksi sijaintimme liikkeessä oli sellainen, että ympärillä makaili ainoastaan kylmälaitteita, enkä tällä nyt tarkoita kenenkään vaimoa tai tyttöystävää. Vaan siis sellaisia sähkökäyttöisiä kylmälaitteita... No en edelleenkään tarkoita kenenkään...

Kun tyyppi toisti kolmannen kerran tuon maagillisen sanan, syttyi myyjän silmiin oivaltava pilkahdus.

- Jaa, pakastin?

Tässä kohdassa myyjä väänsi voluumit kaakkoon ja lähtivät asiakkaan kanssa katsomaan pakastimia. Vielä parinkymmenen metrin päästä kuulin myyjän kaakatuksen, vaikka taustahälinäkin oli ihan kohtuullisen voimakas.

keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Fläsä - vyölaukku

T.S. sai kutsun salaperäisen keksijän puheille. On kuulemma tehnyt mullistavia keksintöjä.

- Olemme nyt täällä jossain, salaperäisen, nimettömänä pysyttelevän keksijän verstaalla ja ilmeisesti saamme ensimmäisenä maailmassa todistaa jotakin hämmästyttävää.
Niin Jorma, sinulla on jotain huimaa esiteltävänä?

- Juu, katsos kun tuo korvan valaiseminen on kerran moninkertaisin tieteellisin tutkimuksin toimivaksi todistettu. Korvathan ovat nimittäin niin täynnä valoa aistivia soluja, ettei sinne meinaa vaikkukaan mahtua sekaan. Nuo korvien valaisijat väittävät tietenkin vaikuttavansa aivoihin, kun siellä ne kyseiset solut kuulemma luuraavat. Mutta minäpä tiedän asian todellisen laidan.

- Juuri nyt en ymmärrä...

- No, etpä tietenkään, mutta minäpä kerron. Katsos, eihän kallon keskellä, pääkopan syvimmissä syövereissä ole mitään käyttöä valoa aistiville soluille.
Nykyisiä päättäjiämme katsellessa olen kyllä miettinyt sellaisia korviin asennettavia järjenvalolamppuja, mutta kun tarvittaisiin vielä ne solutkin...

- Tuota, olihan sinulla joku keksintökin?

- Aijuu. Meinasi ihan unohtua. Kirkkaina kesäöinä useilla ihmisillä on vaikeuksia nukkumisen kanssa, varsinkin ulkomaalaisilla ja etelän variksillakin saattaa Lapissa olla hankaluuksia.
Tämä ongelma johtuu tietenkin siitä, että avoimena ammottavaan korva-aukkoon tulvii valoa kuin kreikkalaiseen syöveriin euroja. Mutta eipä hätää, olen keksinyt tähän ongelmaan ratkaisun, nimittäin tämän:

PIMEE - VALONSYÖJÄT

- Hmm... Nuo näyttävät kyllä erehdyttävästi aivan tavallisilta talitintin tampooneilta, mikähän näistä nyt tekee niin erityisen?

- Nämä erikoissuunnitellut valonsyöjät estävät kesäöinä vallitsevan, haitallisen valon pääsyn korvaan ja takaavat näin erinomaiset yöunet. Sitäpaitsi nämä maksavat ainoastaan sata euroa pari ja erikoistarjouksena kaksi paria kolmellasadalla.

- No hemmetti, minäpä otankin kaksi paria, kun olen kesällä Lappiinkin menossa. Eipä ainakaan ole pään sisällä olevasta valosta haittaa.

- Huomasin muuten sinun hyvin kehittyneen ruumiinrakenteesi ja nyt on aika esitellä toinen keksintöni.
Se onkin tuollainen:

FLÄSÄ - VYÖLAUKKU

- Hmm... Näyttää erehdyttävästi tavalliselta vyölaukulta. Mikäs tuon nyt niin erityiseksi tekee?

- No, minähän olen tehnyt huomattavan laajaa tieteellistä tutkimusta, ja olen saanut selville sellaisen asian, että ihmisen vatsanahassa on ruokaa aistivia soluja ihan tungokseen asti.

- Mtäh? Miten se liittyy tuohon vyölaukkuun?

- Heh. Juuri tuohon laukkuunhan se liittyykin. Erikoisvalmisteiseen pussukkaan voi laittaa eväitä sisään ja sitten se vaan asennetaan  vatsanahan päälle.

- Mutta mikä tässä jutussa on ideana? Mihin tuo vaikuttaa ja mitä sillä on tarkoitus hoitaa?

- Tämä on suunnattu lihaville sedille ja tädeille hoitamaan aterioiden välistä masennusta.

- Kuulostaa mielenkiintoiselta, voisin jopa harkitakin tuollaista...

- Tässä on myös kaljasammiolle varattu paikka vakiona, varustettuna huomaamattomalla pillillä.

- Jos laitettaisiin pari samantien.