Tulipa kavereiden kanssa juttua kielitaidosta, ja siinä tuli mieleeni vuosien takainen työkeikka Espanjassa.
Olimme laivaremontissa Barcelonassa, saksalaisessa paatissa. Siinä kiulussa oli saksalainen päällystö ja miehistö oli filippiinoja. Nuo miehistön poijat aiheuttivat meille pohjolan asukeille karmean yllätyksen, kun messissä joivat meidät kirkkaasti hopealle.
Ja kaiken lisäksi he olivat aamuisin hyvällä tuulella ja pirteitä.
En vieläkään jaksa ymmärtää, miten he sen tekivät...
Mutta eihän tässä väkijuomista ollut tarkoitus söpistä, vaan kielistä.
Meitä oli sellainen neljän kopla, kun iltaisin ja vapaapäivinä kuljeskelimme kylillä.
Meikäläiselle oli suotu niin paljon kielitaitoa, että osasin tilata kuppiloissa neljä kaljaa ihan paikallisella kielellä.
Pojat siitä innostuivat, ja sanoivat, että sinä et sitten saa hävitä porukasta mihinkään, kun olet noita kielimiehiä.
Pakkohan se oli tunnustaa, ettei kukaan muukaan saa kadota, kun sanavarastoni on jo sataprosenttisesti käytössä.
Kyllähän me siellä töitäkin teimme, ja erään kerran kaverin kanssa yritimme korjata sellaista pirun suurta kippaavaa kattilaa.
Kun olimme purkaneet sen vehkeen, löysimme rikkinäiset osatkin (lähes kaikki).
Totesin siinä, että tääkin on ihan kaput.
Silloin kuulin selkäni takaa seuraavaa:
- Was ist kaputt?
Käännyin kärppänä ympäri ja edessäni seisoi valkoiseen univormuun pukeutunut herra, kaluunoitakin oli kuin rasvaa italialaisen merikapteenin hiuksissa.
Toljotin korkea-arvoista herraa muutaman sekunnin ja mietin, mitähän tuollekin pitäisi sanoa, kun en kerran saksaakaan osaa kuin korkkarin oppimäärän verran.
Lopulta sain punnerrettua seuraavaa:
- Alles kaputt!
Nyt oli suuren tirehtöörin vuoro toljottaa minua, minkä tehtyään kääntyi kantapäidensä varassa ympäri ja lähti naureskellen jatkamaan matkaansa.
tiistai 14. helmikuuta 2012
perjantai 10. helmikuuta 2012
Pelaa vaan ittekses
Kuuntelin päivällä radiota ja siellä juontajat askartelivat porukkalottoa. Yksi juontajista ilmoitti karsastavansa porukkapelejä, eikä osallistu sellaisiin.
Itse kyllä osallistun aina porukoihin, koska mikään ei harmita niin paljon kuin se, että säästi muutaman killingin ja sitten siihen porukkaan tuleekin kunnon osuma.
Minulla on pari hyvää esimerkkiäkin.
Faijan eräs kaveri oli joskus muinoin työpaikkansa porukkalotossa mukana, mutta jätti sitten yhden kierroksen pelaamatta, kun piti kuulemma Rambleria korjata.
Kuinka ollakaan, juuri siihen kierrokseen se osuma tulikin.
Ei mitään miljoonia, mutta sen verran kuitenkin, että pari uutta kinneriä olisi voinut kaupasta hakea.
Oli kuulemma melko pitkään arka aihe, jos joku sattui kyselemään, että onko Rambleri jo kunnossa.
Toinen sattui muutama vuosi sitten eräälle vanhalle työkaverilleni.
Olivat keikalla ja töiden jälkeen normaalisti kaupan kautta kämpille. Kaupassa toinen kysyi kaverilta, että pelataankos viikinkilottoa porukalla?
- Pelaa ittekses vaan, ei noista koskaan kuitenkaan mitään saa.
Tyyppihän teki työtä käskettyä ja pelasi itsekseen.
Eipä siihenkään peliin mitään miljoonia osunut, mutta 52 donaa kuitenkin.
Itse kyllä osallistun aina porukoihin, koska mikään ei harmita niin paljon kuin se, että säästi muutaman killingin ja sitten siihen porukkaan tuleekin kunnon osuma.
Minulla on pari hyvää esimerkkiäkin.
Faijan eräs kaveri oli joskus muinoin työpaikkansa porukkalotossa mukana, mutta jätti sitten yhden kierroksen pelaamatta, kun piti kuulemma Rambleria korjata.
Kuinka ollakaan, juuri siihen kierrokseen se osuma tulikin.
Ei mitään miljoonia, mutta sen verran kuitenkin, että pari uutta kinneriä olisi voinut kaupasta hakea.
Oli kuulemma melko pitkään arka aihe, jos joku sattui kyselemään, että onko Rambleri jo kunnossa.
Toinen sattui muutama vuosi sitten eräälle vanhalle työkaverilleni.
Olivat keikalla ja töiden jälkeen normaalisti kaupan kautta kämpille. Kaupassa toinen kysyi kaverilta, että pelataankos viikinkilottoa porukalla?
- Pelaa ittekses vaan, ei noista koskaan kuitenkaan mitään saa.
Tyyppihän teki työtä käskettyä ja pelasi itsekseen.
Eipä siihenkään peliin mitään miljoonia osunut, mutta 52 donaa kuitenkin.
sunnuntai 5. helmikuuta 2012
Vanki
Luin tuossa Arianna Stassinopouloksen kirjan Naarasnainen.
Kannattaa lukea, löytyy nettidivareista halvalla.
Lainaanpa tähän mielenkiintoisen pätkän.
- Käytän tahallisesti sanaa "naisellisuus" enkä sanaa "feminiinisyys", sillä naisten vapautusliikkeen hyökkäykset ovat halventaneet olemattomiin sellaiset sanat kuin feminiininen, feminiinisyys - heikäläiset eivät ole voittaneet sotaa, mutta he ovat vanginneet sanan.
Kirjan suomennettu versio on painettu 1975, mutta kun vaihdetaan hyökkääjän nimi ja sanat, niin kummasti tuo lause sopii nykypäiväänkin.
Kannattaa lukea, löytyy nettidivareista halvalla.
Lainaanpa tähän mielenkiintoisen pätkän.
- Käytän tahallisesti sanaa "naisellisuus" enkä sanaa "feminiinisyys", sillä naisten vapautusliikkeen hyökkäykset ovat halventaneet olemattomiin sellaiset sanat kuin feminiininen, feminiinisyys - heikäläiset eivät ole voittaneet sotaa, mutta he ovat vanginneet sanan.
Kirjan suomennettu versio on painettu 1975, mutta kun vaihdetaan hyökkääjän nimi ja sanat, niin kummasti tuo lause sopii nykypäiväänkin.
Savuton piippu
Tulipa tuossa pari viikkoa sitten käytyä lääkärin juttusilla kuuntelemassa tuomiota verikokeiden tuloksista.
Kaikki muut arvot olivat hyviä, paitsi maksakokeesta tuli pummi.
Kuuntelin korvat punaisena lääkäritädin nuhdesaarnaa, ja lupasin pyhästi lopettaa tissuttelun.
Se on vaan kummallista, miten tuo tupakin suitsuttelun tapa jää elämään.
Sain sellaisen astmapiipan, ja kun kokeilin sitä ensimmäisen kerran, tein tietysti niin kuin minulle se opetettiin.
Vedin kunnon henkosen ja pidättelin sitten hengitystä. Kun puhalsin ilmat ulos, oli hämmästykseni suunnaton.
Hei! Miksei tullut savua? Kyllä kunnon henkosen jälkeen ennen on tullut.
Harmillisesti tuli tuo ensikäyttö tehtyä yhdeltä yöllä, ja kun tajusin hölmöyteni, niin alkoi naurattaa.
Toivottavasti naapurit nukkuivat riittävän sikeästi.
Kaikki muut arvot olivat hyviä, paitsi maksakokeesta tuli pummi.
Kuuntelin korvat punaisena lääkäritädin nuhdesaarnaa, ja lupasin pyhästi lopettaa tissuttelun.
Se on vaan kummallista, miten tuo tupakin suitsuttelun tapa jää elämään.
Sain sellaisen astmapiipan, ja kun kokeilin sitä ensimmäisen kerran, tein tietysti niin kuin minulle se opetettiin.
Vedin kunnon henkosen ja pidättelin sitten hengitystä. Kun puhalsin ilmat ulos, oli hämmästykseni suunnaton.
Hei! Miksei tullut savua? Kyllä kunnon henkosen jälkeen ennen on tullut.
Harmillisesti tuli tuo ensikäyttö tehtyä yhdeltä yöllä, ja kun tajusin hölmöyteni, niin alkoi naurattaa.
Toivottavasti naapurit nukkuivat riittävän sikeästi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)