Törmäsinpä tuollaiseen artikkeliin.
- Posti hukkasi koekutsuja - pääsykokeista uusinta
Tästä tuli mieleeni eräs tapaus, kun sain puhelinlaskusta karhukirjeen.
Maksoin tunnollisesti laskun pois, mutta vähensin loppusummasta operaattorin vaatiman viiden euron muistutusmaksun.
Lähetin sähköpostia, missä ilmoitin, että koska en ole milloinkaan saanut alkuperäistä laskuakaan, en sitä vitostakaan suvaitse maksaa.
Jos sen femmanne ehdottomasti haluatte, neuvotelkaa postin kanssa asiasta.
Vastauksena tuli, etteivät tietenkään febostansa niin välttämättä tarvitsekaan, jotta olkoon näin.
Tästä tapauksesta oli mennyt jo muutama viikko, kun satuin huomaamaan hattuhyllyllä kirjekuoren.
Siellähän se koskaan perille tulematon lasku luurasikin. Olin sen epähuomiossa kyseiseen paikkaan tyrkännyt ja koska olen hyvä unohtamaan asioita, sinne se oli jäänytkin.
Sen kuitenkin opin, että postin piikkiin menee helposti.
torstai 14. kesäkuuta 2012
maanantai 11. kesäkuuta 2012
Lihavuuden hoitoa
Käytiin työkaverin kanssa ruokatunnilla lättybaarissa eineellä.
Autossa kuultiin radiosta ilmeisesti tätä artikkelia koskevaa jutustelua.
- Työryhmä painottaa, että lihavuutta voidaan hoitaa kodin lisäksi kouluissa, päiväkodeissa ja harrastusyhteisöissä.
Koska olemme molemmat komealla reserviläisvartalolla varustettuja uljaita uroita, totesimme, että mekin tässä menemme hieman hoitamaan lihavuuttamme.
Autossa kuultiin radiosta ilmeisesti tätä artikkelia koskevaa jutustelua.
- Työryhmä painottaa, että lihavuutta voidaan hoitaa kodin lisäksi kouluissa, päiväkodeissa ja harrastusyhteisöissä.
Koska olemme molemmat komealla reserviläisvartalolla varustettuja uljaita uroita, totesimme, että mekin tässä menemme hieman hoitamaan lihavuuttamme.
sunnuntai 10. kesäkuuta 2012
Telkät
Taas lähti yksi pesue maailmalle.
Tällä kerralla telkänpojat.
Poikasia oli 18 ja pönttöön jäi vielä pari suutariksi jäänyttä munaa, jotta on siinä ollut mammalla hautomista.
Tällä kerralla telkänpojat.
Poikasia oli 18 ja pönttöön jäi vielä pari suutariksi jäänyttä munaa, jotta on siinä ollut mammalla hautomista.
keskiviikko 6. kesäkuuta 2012
Fetissiä
Törmäsin netissä harhaillessani tällaiseen artikkeliin.
- Kenkiä pidetään usein kiihottavina
Tuosta tuli mieleeni eräs vuosien takainen huvittava tapaus.
Olimme jätkien kanssa radalla, vettä satoi ja maa oli märkä. Siinä tyypit alkoivat sitten kilpaa kehumaan ihmeellisten kalvokenkiensä toinen toistaan uskomattomammilla ominaisuuksilla.
Aikani leuhkimista kuunneltuani ilmoitin minäkin oman vanhanaikaisen näkemykseni:
- Mää tykkää vaa kumist ja nahast.
Kundien päät kääntyivät kuin naruilla vedettyinä ja huomasin erheeni.
Yritin vielä selittää, että tarkoitin tietenkin kenkiä omassa jalassa pidettyinä, mutta ilmeistänsä luin kuulevani tästä vielä.
Ja kuultu on.
- Kenkiä pidetään usein kiihottavina
Tuosta tuli mieleeni eräs vuosien takainen huvittava tapaus.
Olimme jätkien kanssa radalla, vettä satoi ja maa oli märkä. Siinä tyypit alkoivat sitten kilpaa kehumaan ihmeellisten kalvokenkiensä toinen toistaan uskomattomammilla ominaisuuksilla.
Aikani leuhkimista kuunneltuani ilmoitin minäkin oman vanhanaikaisen näkemykseni:
- Mää tykkää vaa kumist ja nahast.
Kundien päät kääntyivät kuin naruilla vedettyinä ja huomasin erheeni.
Yritin vielä selittää, että tarkoitin tietenkin kenkiä omassa jalassa pidettyinä, mutta ilmeistänsä luin kuulevani tästä vielä.
Ja kuultu on.
lauantai 2. kesäkuuta 2012
Hyökkäys on paras puolustus
Tulipa tässä mieleeni eräs vuosia sitten Rauman telakalla tapahtunut juttu.
Telakalle oli tullut uusi, innokas turvallisuusvastaava ja hän oli kuuluisa siitä, että lähetteli porukkaa kotiin puutteellisten suojavälineiden tai tupakoinnin takia.
Paria päivää ennen seuraavaa sattumusta oli telakalla ollut paloharjoitus, mikä meikäläisen osalta meni niin, että kun laivassa soi palohälytys, en sitä hyttialueelle kuullut ollenkaan, vaan eräs villoittaja tuli hihkaisemaan asiasta.
Myöhemmin istuin alueella ilman kypärää ja suojalaseja, tumppia suitsutellen (kolme kotiinlähdön arvoista virhettä).
Pojat hihkaisivat minulle varoituksen, kun näkivät turvatyypin kävelevän kohti.
Jatkoin rauhassa toimiani ja kun turvavastaava oli parin metrin päässä hän nosti etusormensa pystyyn ja avasi suunsa, muttei ehtinyt sanoa mitään, kun minä ehdin ensin.
- Olettekos te mitään kirjekyyhkyjä harkinneet?
Tyyppi häkeltyi aivan täysin kysymyksestäni.
- Häh, mitäs sä tuolla oikein tarkoitat?
- Niin, kun se palohälytys ei kuulunut hyttialueelle lainkaan, ajattelin että kirjekyyhky voisi olla tehokkaampi.
- No, tuota kun... niissä järjestelmissä oli jotain ongelmaa ja...
- Postikin uskoakseni toisi sen hälytyksen varmemmin perille...
Epämääräisesti mutisten ja selitellen tyyppi haihtui paikalta.
Kysyin pojilta, että huomasittekos te, mitä tapahtui?
Eivät kuulemma mitään erityistä huomanneet.
Vasta kun osoitin sormella päätäni, silmiäni ja edelleen palavaa suitsuketta, tajusivat jätkätkin.
- Voi perkule! Eihän se huomannut ollenkaan sun sauhuas, eikä muutakaan.
Telakalle oli tullut uusi, innokas turvallisuusvastaava ja hän oli kuuluisa siitä, että lähetteli porukkaa kotiin puutteellisten suojavälineiden tai tupakoinnin takia.
Paria päivää ennen seuraavaa sattumusta oli telakalla ollut paloharjoitus, mikä meikäläisen osalta meni niin, että kun laivassa soi palohälytys, en sitä hyttialueelle kuullut ollenkaan, vaan eräs villoittaja tuli hihkaisemaan asiasta.
Myöhemmin istuin alueella ilman kypärää ja suojalaseja, tumppia suitsutellen (kolme kotiinlähdön arvoista virhettä).
Pojat hihkaisivat minulle varoituksen, kun näkivät turvatyypin kävelevän kohti.
Jatkoin rauhassa toimiani ja kun turvavastaava oli parin metrin päässä hän nosti etusormensa pystyyn ja avasi suunsa, muttei ehtinyt sanoa mitään, kun minä ehdin ensin.
- Olettekos te mitään kirjekyyhkyjä harkinneet?
Tyyppi häkeltyi aivan täysin kysymyksestäni.
- Häh, mitäs sä tuolla oikein tarkoitat?
- Niin, kun se palohälytys ei kuulunut hyttialueelle lainkaan, ajattelin että kirjekyyhky voisi olla tehokkaampi.
- No, tuota kun... niissä järjestelmissä oli jotain ongelmaa ja...
- Postikin uskoakseni toisi sen hälytyksen varmemmin perille...
Epämääräisesti mutisten ja selitellen tyyppi haihtui paikalta.
Kysyin pojilta, että huomasittekos te, mitä tapahtui?
Eivät kuulemma mitään erityistä huomanneet.
Vasta kun osoitin sormella päätäni, silmiäni ja edelleen palavaa suitsuketta, tajusivat jätkätkin.
- Voi perkule! Eihän se huomannut ollenkaan sun sauhuas, eikä muutakaan.
perjantai 1. kesäkuuta 2012
Peräkamarin poika maailmalla
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)