Tein tuohon uuteen eurolottoon porukkapelin työpaikalle.
Tapani mukaan leuhkin jo etukäteen, ettei enää ensi viikolla tarvitsekaan rautoihin kajota, kun otetaan tuo potti pois pyörimästä.
Kaverit olivat hieman epäileväisempiä, mutta minä vakuuttelin, että nyt on sellainen kutina jotta osuupi.
No, eipä se sitten natsannut, ei edes pikkuvoittoa herunut.
Mutta kun jokainen arvottu numero oli meidän numeron vieressä, niin se kyllä hieman harmitti.
Joo, tiedän kyllä, ettei viereen mennyt numero ollut yhtään sen lähempänä oikeaa, kuin kauemmaskaan pudonnut.
Silti tuli sellainen tunne, kuin olisi viimeinen maitohammas viety tyynyn alta.
Mielestäni tuollaisesta epäonnesta pitäisi saada ainakin jonkinlainen lohdutuspalkinto.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti