keskiviikko 19. toukokuuta 2010

Joskus Turkulainen on suorastaan tervetullut

Setä on sellainen ihan aito Turkulainen, hyvässä ja pahassa mielessä.
Öljytehtaan seisakissa sattui seuraavanlainen tapaus.
Meille oli työkohteen välittömään läheisyyteen rakennettu tupakkipaikka, mitä sitten itsekin säännöllisesti kävin tarkastamassa.
Aina kun menin ko. paikalle, erään toisen firman duunari singahti sekaan ja liimaantui viereeni.
Aluksi en kiinnittänyt koko asiaan huomiota, vaan ajattelin, että kaveri on vaan sattumalta samaan aikaan samalla asialla.
Sitten aloin huomaamaan, että aina kun puhuin jotain, tämä naapuri vieressäni irvistelee kuin kuivattu ketun kallo.
Kyllä hän asian selittikin. Oli kuulemma Savolainen, eikä juurikaan joudu pääse kuulemaan aitoa Turkulaista säksätystä.
Sitä oli kuulemma niin mukava kuunnella.

Ei kommentteja: