torstai 31. toukokuuta 2012

Omaa aikaa

Ovat tehneet oikein tutkimuksen duunarin suitsutteluista.

- Se tarjoaa mahdollisuuden ottaa omaa aikaa työn lomassa. Ja tupakointi yhdistää työntekijöitä, sanoo tutkija Anu Katainen Helsingin yliopistosta.

Tuo oma aika -juttu pitää kummallisella tavalla paikkansakin
Kun vielä polttelin, oli ihan normaalia vedellä sauhut siinä työn lomassa, eikä se ketään häirinnyt. Työpaikatkin ovat olleet sellaisia, ettei minnekään tupakkipaikoille tarvinnut erikseen vaivautua.

Aikaisemmin luulin lähinnä huuleksi sitä, että jos savuton kaveri seisoskelee muuten vaan miettimässä, on johto heti ihmettelemässä, että onko duunista pulaa.
Tumppi huulessa seisoskelu taas on normaalia.

Lopettamisesta ei ehtinyt kahta viikkoa kulua, kun jo ensimmäisen (ja viimeisen) kerran johtaja ilmestyi kyselemään tyhmiä tästä asiasta. Olin nimittäin kolmen äijän ryhmästä se, kenellä ei savunnut.

Vastaukseni jälkeen tyyppi piti kolmisen viikkoa mykkäkoulua, mutta eipä tuohonkaan asiaan ole tarvinnut enää palata.

tiistai 29. toukokuuta 2012

Älyttömän ärsyttävää II

Palaanpa vielä tuohon huoltsikkasämpylä ärsytykseen.
Olen sellainen keski-ikäinen kalkkis ja silloin joskus asiat olivat paremmin, tai ainakin siltä tuntuu.
Voi olla että muistan väärinkin, mutta mitään ei myönnetä.

Sitä vaan olen ihmetellyt, miksi nykyisin huoltsikoilla ja melkein kaikissa muissakin paikoissa kaffelinja loppuu juuri siihen kassantädin/sedän kohdalle.

Nyt käy säännöllisesti niin, että kun on siihen tyrkyttimeensä saanut kerättyä haluamansa tytinät, alkaa hirmuinen maksamisen ruljanssi.
Siinä sitten hoidellaan raha ja rahtiliikennettä, sen jälkeen tungetaan sipulinnahasta tehty lompakko hätäisesti jonnekin, ja vain yleisesti hääräillään.
Ilman mitään mahdollisuutta väistää päälle tunkevaa maksavien asiakkaiden virtaa.

Joskus muinoin oli ihan normaalisti tiskissä sellainen pieni jatkos, minne saattoi mennä suorittamaan itsensä ja tavaroidensa kokoamista.

Jos kaffelinjalla esiintyy hankaluuksia, niin ei se peruskassan kohdallakaan helppoa ole.
Monella huoltsikalla on nimittäin kassa tungettu älyttömään syvennykseen siten, ettei sieltä ole mahdollista poistua ilman, että törmää takana huohottavaan, alle tappimittaisen turvavälin pitäjään.

maanantai 28. toukokuuta 2012

Älyttömän ärsyttävää

Meikäläinen on sellainen huoltoasemakahvittelija, kun en omista kahvinkeitintä ja jotenkin se sumppi vaan maistuu paremmalta "ulkona".
Välillä käyn kahvilla ihan "oikeassa" kahvilassakin.

Yleensä otin kahvin kanssa sämpylän, koska sekin maistuu paremmalta jonkun muun tekemänä.
Tai ainakin maistui.

Nimittäin viime vuosina on yleistynyt eräs äärimmäisen ärsyttävä ilmiö:

- Osittain halkaistut sämpylät! Tuollaiseen supvei tyyliin.


Perkule sentään, puolet täytteistä on sämpylän ulkopuolella, ja puolet syömisestä taas pelkkää känttyä!

Minäkin vaihtelin huoltsikkaa pitkän aikaa sen mukaan, missä vielä sai "oikean" sämpylän, ja vielä mainitsin henkilökunnallekin asiasta.
Eipähän meikäläisen roposet ratkaisseet, koska nykyisin ei mistään lähihuoltsikalta tai kahvilasta löydy enää mokomaa.

Nykyisin ostan sämpylän ainoastaan äärimmäisessä hätätilassa.

Huoli pienimmästä

Meillä lähtivät kolme vanhinta jo viikko sitten maailmalle.
Mutta se pienin pahnanpohjimmainen vain on yksinään pöntössään, eikä edes osoita mitään kiinnostusta ulkomaailmaa kohtaan.


Voimissaan tuo kylläkin on, koska reippaasti naputtaa nokallaan, kun kuvan ottaa.
Ja yöllä huutaa ruokaa niin kovaa, että sisällekin kuuluu.
Kyllä emot sitä käyvät ruokkimassakin, kun kerran palkeissa puhtia riittää.

Vähän alkaa pieni pelko hiipimään mieleen, että onko tyypin jaloissa jotain vikaa, kun ei tulla kurkkimaan.
Vai onko kyseessä italialainen aikamiespoika, joka asuu kotonaan nelikymppiseksi.

Toivottavasti tuokin pääsee ulos, kun en millään viitsisi alkaa sijaispöllöemoksi, vaikka ulkonäkö ja ääni olisivatkin tehtävään täydellisesti sopivat.

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Ei se niin helppoa ole

Olen tässä seuraillut pöllöjen puuhia ja eilen alkoi pahan maailman seuraaminen pöntön lentoaukosta.
Vanhimmainen siinä hetken aikaa kurkisteli ulos.

Väsymys kuitenkin yllätti melkoisen nopeasti rohkelikon, ja seurauksena olikin erittäin hienosti hallittu nukahtaminen.


Tänään sitten olikin virtaa pidempään kurkisteluun, mutta vielä ei pompattu ulos, vaikka nuoremmat kovastikin yrittivät takaapäin avittaa.


Lopulta tyyppi häipyi aukosta, ja nuorempikin sai tilaisuuden tulla kurkistelemaan maailman menoa.
Kurkistelu jäi kylläkin hieman pätkittäiseksi.


tiistai 15. toukokuuta 2012

Kysymyksistä

Olen tässä viime aikoina joutunut istuskelemaan kolmen eri hammaslääkärin penkillä.
Jostakin käsittämättömästä syystä jokaisella on toistunut eräs kummallinen asia.

Kun potilaalla on suussaan parikymmentä sormea ynnä runsaasti muitakin työkaluja, niin minkä takia juuri silloin pitää kysellä jotain?

Odottavatko ne tosiaan vastauksia, vai puhelevatko vaan lämpimikseen?

maanantai 14. toukokuuta 2012

Naapurissa tapahtuu

Meillähän on pihalla kolme telkänpönttöä, ja siinä yhdessä Huun pariskunta on majaillut taas pitkään.

Yleensä telkät sitten asustelevat naapureina.
Kävin uteliaisuuskierroksella, notta onkos myös muita asukkeja ilmaantunut.
Toisessa yksiössä ei ollut ketään kotosalla, eikä muniakaan, mutta toisessa oltiin sentään kotosalla.


Yritin tapani mukaan kysellä, että onhan kaikki okei?

Alan epäilemään itsessäni olevaa vikaa, kun en taaskaan saanut puolikyllästynyttä katsetta kummempaa vastausta.
Tai vaihtoehtoisesti tarjoamani asunnot ovat niin erinomaisia, ettei valittamisen aihetta vaan ole.

Kommunikointia

Aina joskus mieleen hiippailee sellainen ajatus, että on jo nähnyt kaiken.
Onneksi nämä ajatukset kuitenkin katkeavat yleensä melkoisen nopeasti.

Nyt törmäsin tuollaisesta eläinkommunikoijasta kertovaan otsikkoon.

Eihän tuollainen hamsteripsykologi nyt mitenkään yllättänyt, mutta että vielä tämä:

Eläinkommunikoija Maiccu Kostiainen kertoo, että hänellä on yhteys myös kuolleisiin eläimiin.
- Se voi kuulostaa hassulta, mutta yhteys on jopa helpompi saada menehtyneisiin eläimiin.
Itse kommunikointi tapahtuu Kostiaisen mukaan niin, että hän keskittyy kyseiseen eläimeen ja kirjoittaa kaiken ylös. Ennen tätä hän tarvitsee omistajalta lemmikin tiedot ja valokuvan.
- Voisin kutsua itseäni eläinten asianajajaksi, pyrin antamaan äänen sellaisille, joilla sitä ei ole, tiivistää Kostiainen. 

Pimpelipom, ovikello soi.

- Ovi on auki, että sisään vaan!

Lihava Setä astelee huoneeseen.

- Fläsänen päivää.

- Päivääpäivää. Maiccu.

- Niintuota, sellaisella asialla tässä vaan, että sinähän saat yhteyden myös kuolleisiin lemmikkeihin?

- Juu, ja sehän on vielä helppoakin. Mistähän olisi kysymys?

- Tuota kun minulla olisi yksi kysymys Veli Polle vainaalle.

- Eihän siinä mitään, valokuvaa vaan pöytään ja vähän muitakin tietoja olisi kiva saada.

- Niin, ne muut tiedot ovatkin helposti saatavissa, mutta kun mulla ei ole yhtään kuvaa siitä.

- Pahus. No yritetään sitten ilman kuvaa. Mitähän halusitkaan kysyä?

- Kun en millään muista, että tykkäskö se Polle sienistä.

- Aika outo kysymys, jos saan sanoa.

- Ei se minusta mitenkään kummallinen ole. Meinasin tehdä burgundin pataa ja halusin vaan varmistaa. Onko muuten tästä paistista apua?

perjantai 11. toukokuuta 2012

Pesue

Olen joutunut pari viikkoa lurjustelemaan muualla, enkä ole päässyt tarkastamaan naapurin pariskunnan tilannetta.
Nyt pääsin taas paikalle ja riensin välittömästi kyselemään kuulumisia.


Olin melko varma, että siellä on yksi taikka enintään kaksi poikasta, kun huonoa myyrävuotta kerran mainostetaan.
Mutta siellähän olikin neljä tyyppiä.

Tuossa yllä olevassa poseerauskuvassa pienimmäinen on selvästikin sotkettu jalkoihin.
Pakkohan se oli mennä kohta uudestaan tarkastamaan, että onko pikkuräähkä yleensäkään hengissä.


Kyllähän siellä kovasti oltiin hengissä, mutta meikäläisestä ei enää oltu pätkääkään kiinnostuneita.

keskiviikko 9. toukokuuta 2012

Sotakissan nimi

Koska Isä Efraimin arvoitus osoittautui kovastikin helpoksi, laitetaanpa tähän hieman haastavampi yritys.

Kuuluisilla sisseillä, Ryhmyllä ja Romppaisella oli mukanaan hirmuinen sotakissa Mörökölli.

Mörököllillä oli toinenkin nimi, mutta se mainitaan ainoastaan kerran koko kirjasarjassa.

Mikähän oli Mörököllin alkuperäinen nimi?

maanantai 7. toukokuuta 2012

Ussamkussor mussor filibussor

Tämä fiktiivinen henkilö hallitsee 126 päistä kannibaaliheimoa.

Boss

Kenestähän lienee kysymys ja mitä tarkoittaakaan otsikkona oleva n-kielinen lause?

Tietäjä saa kunniamaininnan.

sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Retroilua

Meikäläinen alkaa olemaan sen ikäinen, että kun tuosta ihmeellisestä retrosta puhellaan ja kun jotain kammottavaa tulee uudestaan muotiin, ei voi kuin kauhistella. 

Voi ei, joko taas.

Toisaalta, kun itse pysyy muuttumattomana, on tasaisesti sellainen retro.
Muiden kauhuksi.

Mutta olipa tässä minulla söpinäntynkäkin.
Vietin jälleen maanpuolustusviikonloppua Raasissa ja kävin paikallisessa sotkussakin.
Kyseinen sode on oikein mukava ja emäntä erittäin herttainen, sellainen retrotäti.

Vaikka olen kyseisessä sodessa käynyt vuosien varrella lukemattomia kertoja, vasta nyt huomasin erään mielenkiintoisen myyntiartikkelin.
Nimittäin tämän:

Raasin sode



Ihmettelin tädille, että vieläkös tuollaisia viirejäkin myydään?

Nuo ovat kuulemma olleet siellä myynnissä 70- luvulta asti. Siitä, kun joku on edellisen kerran ostanut tuollaisen, on kuulemma jo "hieman" aikaa.

No hemmetti, pakkohan se oli investoida viiriin.
Olivat huiman kalliita maksaen 85 senttiä kappale.
Eihän noilla mitään tee, mutta ostin kuitenkin kymmenen kappaletta, etteivät sitten lopu heti kesken.

Tuossa viirissä näkyvä rakennus on itse Raasin sode, ja sisäänkäynnin vieressä olevan ikkunan reunalla majaili lepakko.

Raasin lepakko


Koska lepakko ei reagoinut mihinkään yritelmiimme, ja hämähäkkikin oli kutonut verkkonsa kaverin ylle, päättelimme tyypin joko kuolleeksi, tai sitten niillä on hämiksen kanssa kovasti erikoinen symbioosi.

lauantai 5. toukokuuta 2012

Suunnitteluvirhe

Erään suositun kirjan ensimmäisinä sanoina ilmoitetaan:

- Niin kuin hyvin tiedetään, on Jumala kaikkivaltias, kaikkitietävä ja kaukaa viisas.

Nyt on ihan pakko heittää poikkipuolinen sana tähän väliin.
Jaa, että miksi?

No tietenkin siksi, että kun eräänä päivänä söin herkullisia valkosipuliperunoita ja antaumuksella puraisin mukavan rapeaksi tummunutta pintapottua sillä seurauksella, että hammas lohkesi oikein kunnolla.

Eikä sitä pahuksen leekoa pystynyt enää edes korjaamaan, vaan se piti erottaa kallosta.
Lisäksi siinä kovan onnen puruvälineessä oli kolme juurta, mitkä vielä ylettyivät iloisesti poskionteloon asti.
Kerrankin hammaslääkäri hikoili enemmän kuin minä.

Mielestäni ihmiselle olisi pitänyt suunnitella samanlainen nokka kuin linnuillakin on.
Jopas sitten olisikin helppoa.

Tietenkin hammaslääkärit olisivat tuntemattomia, eikä hammasharjateollisuudellakaan kovin hyvin menisi, kun ihmiset vaan sillointällöin pyyhkisivät nokkansa.

Kaipa tämä nerokas nokkaideakin johtaisi outoihin seurauksiin.

Henkari huippumallimarkkinoilla voitaisiin törmätä vaikka seuraavanlaiseen tilanteeseen:

- Juu ei, tuollaisilla kotkannokkaisilla malleilla ei vaan ole mitään mahiksia markkinoilla. Nyt sellaiset sievät tipusennokat ovat viimeistä hottia.

Ravintolamaailmassakin saattaisi tapahtua kummia:

- Hei tyypit! Ettekös te osaa lukea? Siellä ulko-ovellahan sanotaan selvästi, ettei pelikaaninnokkaisilla ole asiaa seisovaan pöytään!