Niinhän se aina vaan on, että kun ihmiselle kertyy tuota ikää, niin jossain kohdassa tulee sellainen raja vastaan, ettei kehityksen kehittyminen enää tunnukaan miellyttävältä.
Äidilläni kännykkä on sellainen asia, että sitä ei oteta käyttöön, vaan lankapuhelimella mennään, maksoi mitä maksoi. Silti netissä surffataan niin, että hiirikäsi liikkuu lähes valonnopeudella.
Sisko taisteli tuulimyllyä vastaan urheimpien vihreiden lailla, mutta siellä jossain laatikon pohjalla se hänen hankkimansa luuri jurottaa.
Tuota tahtojen kamppailua seurailin sivusta, melkoisen huvittuneena.
Kunnes huomasin olevani Mummelin kanssa samassa junassa. Nimittäin, meikäläinen lukee ja keräilee kirjoja.
Jos joku ääliö hölmöyttään yrittää tyrkyttää minulle tuollaista sähkökirjaa, kannattaa hommata sen kokoinen lukulaite, mikä sopii helposti sinne, minne päivä ei paista.
Saakeli niin. Kirja on kirja, eikä mikään lukulaite.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti