Äänijänteikästä

Vanha huuli suomalaisten kielitaidosta tuntuu pitävän edelleen paikkansa.
Jos eivät ymmärrä, niin puhu kovempaa.

Olinpa tuossa kodinkoneita myyvässä liikkeessä katselemassa tarjontaa, kun lähelläni ulkomaalaistaustainen, huonosti suomea puhuva herra kiinnitti myyjän osittaisen huomion.

- Pakkanen?

- Anteeksi mitä?

Jo tuossa kohdassa ymmärsin kaverin tarkoittavan pakastinta, koska ulkona paistoi aurinko ja oli ihan lämminkin, niin tuskinpa hän pihamaalla vallitsevaa lämpötilaa voivotteli. Lisäksi sijaintimme liikkeessä oli sellainen, että ympärillä makaili ainoastaan kylmälaitteita, enkä tällä nyt tarkoita kenenkään vaimoa tai tyttöystävää. Vaan siis sellaisia sähkökäyttöisiä kylmälaitteita... No en edelleenkään tarkoita kenenkään...

Kun tyyppi toisti kolmannen kerran tuon maagillisen sanan, syttyi myyjän silmiin oivaltava pilkahdus.

- Jaa, pakastin?

Tässä kohdassa myyjä väänsi voluumit kaakkoon ja lähtivät asiakkaan kanssa katsomaan pakastimia. Vielä parinkymmenen metrin päästä kuulin myyjän kaakatuksen, vaikka taustahälinäkin oli ihan kohtuullisen voimakas.