Meikäläinen on sellainen, etten harrasta mitään puutarhajuttuja, enkä sitten tietenkään pihalla tapahtuneita muutoksiakaan kovinkaan helposti havaitse.
Tietysti voisin sen jo huomatakin, jos kaikki puut ja puskat olisivat kadonneet, ja tilalle ilmestynyt asfaltti.
Tai ainakin ehkä alkaisin epäilemään jotain.
Vanha Paadre taas äkkäsi heti, että peura on syönyt jonkun puskan juurta myöten.
Rikollinen ei ollut kylläkään mitenkään ovela, koska oli jättänyt todisteeksi jalanjälkensä lumeen.
Tästä julmistuneena käytimme ikiaikaista pelottelukeinoa, nimittäin esimerkillä uhkailua.
Savustimme (tähän rikokseen syyttömän) peuranlavan ja luut heitimme metsään varoitukseksi.
 |
| Kiitos veli Ärrälle |
2 kommenttia:
Kun tota kuvaa kattelee, niin minäkin olisin mielelläni osallistunut varoitteluun muutaman siivun verran.
Terve Ykä
Heh, tuosta tulikin oikein onnistunutta. Kyllä mummojen kukkapuskista saa kunnon evästä pienellä jalostuksella.
Lähetä kommentti