Saimme kaverin kanssa tehtäväksi vaihtaa kylmätiloihin kynnyksiä. Kylmiöt olivat yleensä lukittuja ja saksalainen kaluunaniekka kävi aina avaamassa tarvittavan oven.
Avattuaan räppänän äijä katosi maisemista ja tuli noin tunnin päästä takaisin, jolloin olimme yleensä juuri lopettelemassa.
Niissä kylmiöissä oli valtavasti kaikenlaista tavaraa, muttei mitään sellaista, että olisi minkäänlaiseen kiusaukseen joutunut.
Mutta sitten tuli SE varasto, nimittäin viinavarasto.
Hermanni avasi normaalisti oven ja vilkaisimme tietysti sisään. Yritin näyttää mahdollisimman kyllästyneeltä (ei ole kovinkaan vaikeata) ja sanoin yhtä kyllästyneellä äänellä suomeksi:
- Sit ko toi äijä häipyy muual luuhaamaa, ni tualt pimeimmäst takanurkast tehrääki piän jemmaus. Me ollaa jo häivytty koko puljust enneko ne mittä huamaa.
Kaveri vastasi äärimmäisen tympääntyneellä äänellä:
- Näi me kyl toimitaa. Sillai vaa vähä ja nätiste.
Kohtapa paikalle ilmaantui filippiinien poika.
Tirehtöörikin sitten avasi sanaisen arkkunsa ja ilmoitti meille seuraavaa:
- Minun on pakko laittaa tämä kaveri vahdiksi tänne, kun siellä varastossa on niin arvokasta tavaraa. Enhän minä tietenkään epäile, että TE sieltä mitään veisitte. Mutta ymmärrättehän kuitenkin, ettei koskaan voi olla liian varovainen?
- Juu, tottakai me ymmärrämme. Emmehän tietenkään ME mitään varasta, mutta jos vaikka menisimme välillä sauhuille, jäisi tämä varasto vallan ilman valvontaa. Joku hiippari voisi silloin...
Filippiinien poika oli kyllä tarkkana kuin peräruiskeen antaja, eikä sieltä olisi voinut edes ruuvia pihistää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti