Kielillä puhumista

Tulipa kavereiden kanssa juttua kielitaidosta, ja siinä tuli mieleeni vuosien takainen työkeikka Espanjassa.

Olimme laivaremontissa Barcelonassa, saksalaisessa paatissa. Siinä kiulussa oli saksalainen päällystö ja miehistö oli filippiinoja. Nuo miehistön poijat aiheuttivat meille pohjolan asukeille karmean yllätyksen, kun messissä joivat meidät kirkkaasti hopealle.
Ja kaiken lisäksi he olivat aamuisin hyvällä tuulella ja pirteitä.
En vieläkään jaksa ymmärtää, miten he sen tekivät...

Mutta eihän tässä väkijuomista ollut tarkoitus söpistä, vaan kielistä.

Meitä oli sellainen neljän kopla, kun iltaisin ja vapaapäivinä kuljeskelimme kylillä.
Meikäläiselle oli suotu niin paljon kielitaitoa, että osasin tilata kuppiloissa neljä kaljaa ihan paikallisella kielellä.
Pojat siitä innostuivat, ja sanoivat, että sinä et sitten saa hävitä porukasta mihinkään, kun olet noita kielimiehiä.

Pakkohan se oli tunnustaa, ettei kukaan muukaan saa kadota, kun sanavarastoni on jo sataprosenttisesti käytössä.

Kyllähän me siellä töitäkin teimme, ja erään kerran kaverin kanssa yritimme korjata sellaista pirun suurta kippaavaa kattilaa.
Kun olimme purkaneet sen vehkeen, löysimme rikkinäiset osatkin (lähes kaikki).
Totesin siinä, että tääkin on ihan kaput.

Silloin kuulin selkäni takaa seuraavaa:

- Was ist kaputt?

Käännyin kärppänä ympäri ja edessäni seisoi valkoiseen univormuun pukeutunut herra, kaluunoitakin oli kuin rasvaa italialaisen merikapteenin hiuksissa.

Toljotin korkea-arvoista herraa muutaman sekunnin ja mietin, mitähän tuollekin pitäisi sanoa, kun en kerran saksaakaan osaa kuin korkkarin oppimäärän verran.
Lopulta sain punnerrettua seuraavaa:

- Alles kaputt!

Nyt oli suuren tirehtöörin vuoro toljottaa minua, minkä tehtyään kääntyi kantapäidensä varassa ympäri ja lähti naureskellen jatkamaan matkaansa.