perjantai 10. helmikuuta 2012

Pelaa vaan ittekses

Kuuntelin päivällä radiota ja siellä juontajat askartelivat porukkalottoa. Yksi juontajista ilmoitti karsastavansa porukkapelejä, eikä osallistu sellaisiin.
Itse kyllä osallistun aina porukoihin, koska mikään ei harmita niin paljon kuin se, että säästi muutaman killingin ja sitten siihen porukkaan tuleekin kunnon osuma.

Minulla on pari hyvää esimerkkiäkin.

Faijan eräs kaveri oli joskus muinoin työpaikkansa porukkalotossa mukana, mutta jätti sitten yhden kierroksen pelaamatta, kun piti kuulemma Rambleria korjata.
Kuinka ollakaan, juuri siihen kierrokseen se osuma tulikin.
Ei mitään miljoonia, mutta sen verran kuitenkin, että pari uutta kinneriä olisi voinut kaupasta hakea.

Oli kuulemma melko pitkään arka aihe, jos joku sattui kyselemään, että onko Rambleri jo kunnossa.

Toinen sattui muutama vuosi sitten eräälle vanhalle työkaverilleni.
Olivat keikalla ja töiden jälkeen normaalisti kaupan kautta kämpille. Kaupassa toinen kysyi kaverilta, että pelataankos viikinkilottoa porukalla?

- Pelaa ittekses vaan, ei noista koskaan kuitenkaan mitään saa.

Tyyppihän teki työtä käskettyä ja pelasi itsekseen.
Eipä siihenkään peliin mitään miljoonia osunut, mutta 52 donaa kuitenkin.

4 kommenttia:

Sanna kirjoitti...

Vähän samantapainen harmi tulee silloinkin, kun ostaa jollekin lahjaksi rapsutusarvan, ja se voittaa sillä hirmusumman... lähellä sattui sellainen, mutta sai se lahjanantaja pienen bonuksen sentään.

VonPee kirjoitti...

Terve Sanna

Juu, rapsutusarvan ostaminen lahjaksi on oman epäonnen todellinen testi.
Muutaman kerran vuodessa ostan jonkun arvan, enkä koskaan ole mitään mainittavaa saanut, mutta jos ostaisin sellaisen jollekin toiselle, niin taatusti juuri silloin osuisi.

LupeKani kirjoitti...

Työkaveri kulki faijani ja mun kyydissä päivittäin kun olimme samassa vuorossa. Hänellä oli sama rivi aina vakiossa vetämässä, muistaakseni 111x211x11 ja sitten kohteiden määrästä päätellen omat numerot loppuihin. Noh jätimme menemättä sinä iltapäivänä Ärrän kautta, kun ei työkaveri olisi jaksanut kuulemma tulla. Tälläinen erehdys oli erittäin harvinaista, noita lappusia kun on välillä aika pino lompakossa. Seuraavana aamuna nappasimme työkaverin kyytiin kuten aiemminkin ja ensimmäiset sanat olivat "35000 euroa". Häh? "35000 euroa" "Niin?"

"Niin että vituttaa aivan suunnattomasti eilinen jaksamattomuus.."


Arvoista sen verran, että 1500e arvoisen arvan vaihdoin jouluna siskoni kanssa, kun sain kaksi casino arpaa ja sisko 2 ässäarpaa. Noh vaihdoimme päittänsä yhdet arvat ja tuosta casinosta sisko raaputti tuon kyseiset 1500e. Vitutti.

VonPee kirjoitti...

Terve LupeKani

Heh. Vakio vakiorivit ovat paholaisen keksintö, kuten muutkin vakionumerot.
Ex vaimon kanssa pelasimme lottoa aina samoilla numeroilla yli kymmenen vuotta, eikä sitä voi vieläkään lopettaa, jos se toinen kuitenkin sattuu pelaamaan.
Ja kun kerran muistaa numerot...

Tuossa arpahommassa olisi porukka kannattanut :)