Retroilua

Meikäläinen alkaa olemaan sen ikäinen, että kun tuosta ihmeellisestä retrosta puhellaan ja kun jotain kammottavaa tulee uudestaan muotiin, ei voi kuin kauhistella. 

Voi ei, joko taas.

Toisaalta, kun itse pysyy muuttumattomana, on tasaisesti sellainen retro.
Muiden kauhuksi.

Mutta olipa tässä minulla söpinäntynkäkin.
Vietin jälleen maanpuolustusviikonloppua Raasissa ja kävin paikallisessa sotkussakin.
Kyseinen sode on oikein mukava ja emäntä erittäin herttainen, sellainen retrotäti.

Vaikka olen kyseisessä sodessa käynyt vuosien varrella lukemattomia kertoja, vasta nyt huomasin erään mielenkiintoisen myyntiartikkelin.
Nimittäin tämän:

Raasin sode

Ihmettelin tädille, että vieläkös tuollaisia viirejäkin myydään?

Nuo ovat kuulemma olleet siellä myynnissä 70- luvulta asti. Siitä, kun joku on edellisen kerran ostanut tuollaisen, on kuulemma jo "hieman" aikaa.

No hemmetti, pakkohan se oli investoida viiriin.
Olivat huiman kalliita maksaen 85 senttiä kappale.
Eihän noilla mitään tee, mutta ostin kuitenkin kymmenen kappaletta, etteivät sitten lopu heti kesken.

Tuossa viirissä näkyvä rakennus on itse Raasin sode, ja sisäänkäynnin vieressä olevan ikkunan reunalla majaili lepakko.

Raasin lepakko

Koska lepakko ei reagoinut mihinkään yritelmiimme, ja hämähäkkikin oli kutonut verkkonsa kaverin ylle, päättelimme tyypin joko kuolleeksi, tai sitten niillä on hämiksen kanssa kovasti erikoinen symbioosi.