sunnuntai 14. helmikuuta 2010

Tuhma kun suunsa avaa, hirvittää mitä sieltä tulloo

Joskus aikoja sitten Setä kulki töissä niin, että työmatka oli 55km suuntaansa. Ehtoton ja olosuhteisiin nähten riittävä täsmällisyys oli luonnollisesti utopiaa. Eräänä aamuna vaapuin ylös portaita, mitkä veivät pukukaapeille. Pomo käveli tietysti vastaani, ja loihe lausumaan: "oletpa hieman myöhässä!"

Tuohon ei ollut muuta sanottavaa kuin:

"No, en minä tiedä, olenko myöhässä, mutta kerro sinä. Jos menet ostamaan silakoita tarjouksesta, ja olet myöhässä, saatko niitä fisuja?"

Pomo: "En tietenkään, koska olen myöhässä."

Setä: "Jotenkin näin minäkin sen ajattelin. Lähden tästä kotiin, ja yritän huomenna olla ajoissa!"

Pomo: "Onhan siellä niitä hommia! Mene sinne vaan!"

Ei kommentteja: