Tulipa taas törmättyä ihanaan Suomalaiseen luonteeseen. Viikonloppuna oli isot kilpailut, joihin olin lupautunut toimitsijaksi, jälleen kerran. Onhan tuota omaa aikaa vuosien varrella tullut uhrattuakin, satoja tunteja vuodessa siitä hyvästä, että ihmiset pääsevät ns. "valmiiseen pöytään."
Eihän tuollaisista talkoohommista juuri koskaan mitään kiitosta saa, enkä sitä odotakaan.
Se vaan on kummallista, ettei mahdollisista virheistä, järjestelyistä tai vastaavista voida asiallisesti huomauttaa, vaan asia pitää ilmoittaa vittuillen. Tässä porukassa näitä tapauksia oli tavallista runsaammin ja jo siinä kohdin aloin miettimään, että miksi minä oikein olen täällä? Noiden nuijienko tähden?
Kun kisojen jälkeen paikkojen kuntoon laitossa olimme muutaman kerran "sammuttaneet väärin", alkoikin päätökseni olla muotoutunut.
Eiköhän tämä ollut tässä. Pitäkää tunkkinne, minä rupean maksavaksi asiakkaaksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti