Tein itse, säästin

Kylmäsavustus on sellainen ihmeellinen, ylimainostetun vaikea taiteenlaji. Tokihan tuota aikoinaan vanhan isäukon kanssa suunniteltiin ja pähkäiltiin. Teimmekin sitten sellaisen savulaitoksen, jossa poltettiin kamiinassa puita ja savu johdettiin pitkää torvea pitkin maakellariin, missä savustettava kohde sijaitsi.
Kyllähän sekin systeemi toimi, mutta oli kovasti vaivalloinen.

Sitten eräänä päivänä metallinkeräyspisteestä löytyi hylätty lämminvesivaraaja, mikä joutui välittömän evakuoinnin kohteeksi. Emme vielä silloin tienneet sille mitään käyttötarkoitusta, mutta pitihän se ottaa mukaan, kun sitä voi jossain tarvita. Ja tarvittiinhan sitä.

Kyseisestä kannusta tuli uusi kylmäsavulaitos. Ja vielä erittäin toimiva sellainen.

Koska faijan kanssa kuulumme ilmaa kevyemmän lompakon omaavaan kansanosaan, piti savulaitoksen toimintakuntoon saattamisessa turvautua jatkossakin ilmavaan budjettiin.
Siispä rälläkkä käteen ja veistetään kannuun luukku, kaivetaan takapihan romuvarastosta luukulle sarana-ainekset ja taitellaan joutoputkesta kahva.
Sauhu kehitetään vanhalla uuninvastuksella.


Käy, kukkuu ja toimii.
Mittarissa yli sata kiloa, lohikaloista säynävään.