Meikäläisellä on tunnetusti sellaiset denniskyynärpäät, että tavarat vaan välillä putoilevat näpeistä, ja siitähän tämäkin tapahtuma sai alkunsa.
Oikeastaan kysymys on ajan kulumisen tunteesta.
Miksi vuosi on lapselle pitkä, mutta aikuisella se hujahtaa ohi niin, ettei mitään suunniteltua saatukaan tehtyä?
Luin joku aika sitten erään tutkimuksen tuloksia, että ajan kulumisen tunne riippuu elinvuosien määrästä. Viisivuotiaasta vuosi on pirun pitkä aika, koska hän vertaa sitä omaan elämänkokemukseensa. Vanhemmalla kääkällä sama juttu, paitsi että se vuosi on pirun lyhyt aika.
No tuostahan nyt ei tullut mitään selvää, mutta ei hätää, olen ratkaissut kyseisen arvoituksen!
Syynä on yksinkertaisesti hitaus.
Suoritin nimittäin kananmunaa vaativaa kokkausoperaatiota mielestäni hyvällä menestyksellä, kunnes käteni päätti irroittaa otteensa munasta.
Tästä alkaen näin kaiken kuin hidastetussa elokuvassa. Muna pysyi paikallaan ilmassa vaikka kuinka kauan, kun se lopulta alkoi äärimmäisen hitaasti putoamaan, ehdin kauhoa mahdollista koppia ainakin seitsemän tai kahdeksan kertaa (omasta mielestäni), ennen kuin se osui lattiaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Niinhän se on - aina siitä sotkua syntyy kun muna vie miestä eikä mies munaa...
Terve Keskiäksy
Kaikeksi onneksi tässä ei kuitenkaan käynyt sitä pahinta mahdollista katastrofia holtittoman munan käsittelyn seurauksena. Keitos ei palanut pohjaan.
Lähetä kommentti