tiistai 3. heinäkuuta 2012

Seikkailijan illallinen

Tulipa taas vietettyä reilut pari viikkoa Lapissa, mistä ajasta kymmenisen päivää meni ilman nettiä, puhelinta ynnä uutisia.
Elämä on silloin suunnattoman mukavaa, kun suurin miettimisen aihe on se, että koskahan mulla olisi seuraavaksi nälkä.

Hyttysiä oli erittäin runsaasti, ja varovaisen arvioni mukaan luovutin verta sen verran, että noin sata miljardia uutta elikkoa sai alkunsa.

verenimijä

Täyteen tankatun hyttysen kannattaisi häipyä mahdollisimman nopeasti ruokapöydästä, koska muuten voi seurata huonoja.
Kuten seuraava kuva osoittaakin.

ahneen loppu

Älä milloinkaan tule janoisen sedän ja hänen kaljansa väliin.

Reilu viikko meni Nuorttijoella ja kalastettua tuli kovasti, vaihtelevalla menestyksellä ja erittäin vaihtelevassa säässä.
Välillä oli kuuma, mutta toisinaan käytiin lähellä nollaa.
Toisinaan kalakin oli syönnillään, mutta välillä taas sai huispata tyhjää.

Kalastus on siitä kummaa touhua, että kun ei tärppää, niin ei tosiaankaan tärppää.
Silloin on sama, vaikka uittaisi perunaa syöttinä.
Sitten yhtäkkiä saattaa alkaa aivan valtava syönti, ja silloin taas tuntuu, että perunaankin ottaisi.

nuortin taimen

Meitä oli reissussa pari uljaalla reserviläisvartalolla varustettua herraa.
Muutamana iltana tein meille Seikkailijan illallisen.

seikkailijan illallinen


Resepti on äärimmäisen yksinkertainen.
Syöjää kohden annostus on seuraavanlainen:

- Paketti pekonia
- Kolme kananmunaa
- Runsaasti pekonirasvassa haudutettua hapankaalia

On ihan toimiva iltanen ja tuon päälle nukkuu makeasti.
Aamulla kyllä kämpässä saattaa leijailla lievähkö asevelihenki.

4 kommenttia:

Sanna kirjoitti...

En tunnista itsessäni minkäänlaista seikkailijaa, mutta tuo illallinen herautti veden kielelle... pitäsköhän ostaa hapankaalia?

VonPee kirjoitti...

Terve Sanna

En voi muuta kuin suositella.
Tuo iltanen vaan toimii.

Joni kirjoitti...

Kyllä se vaan on hyvää.

Seikkailija #2 suosittelee. :D

VonPee kirjoitti...

Terve Joni

Hehee! Olet elävä esimerkki siitä, että meikäläisen kokkauksia voi syödä ja jäädä vielä eloonkin.