Jouduin tänään töissä sukupuolisen häirinnän kohteeksi.
Meikäläisellä on nyt kolmannen kerran matkan varrella naishitsari työkaverina. Juuri hän suoritti minulle sitä hirmuista häirintää.
Mitä sitten oikein tapahtuikaan?
No, minulla on ollut jo pitkän aikaa tyylinä, että annan parran kasvaa sellaiset kolme, neljä kuukautta ja sitten ajan sen pois. Nyt on taas menossa noin kolmas kuukausi ja karvoja on naamassa kuin Jyrkin lupaamia takausmiljardeja.
Sitten kahvipöydässä työkaveri kysyy minulta täysin yllättäen seuraavan kysymyksen:
- Miksi sinulla on parta? Eikö se pala hitsatessa, taikka muuten vaan kutita?
Kysymys oli niin yllättävä, että jäin vastoin tapojani ainakin puoleksi minuutiksi sanattomaksi. Sitten yritin änkyttää jotain fysiologisista ominaisuuksista. Lopulta sentään keksin oikean vastauksen kysymykseen.
- Hitsarilla pitää olla parta sitä varten, että jos tukka leimahtaa palamaan, voidaan sytyttää vastatuli.
torstai 20. lokakuuta 2011
Kateus vie kalatkin vedestä
Tuo otsikon mukainen vanha sanonta pitää edelleen liiankin hyvin paikkansa. Varsinkin tietyssä osassa rannikkoamme.
Raaseporissa kalastajille tarjoiltiin hauleja ongenpainoksi, mikä tietenkin on mukavaa ja ystävällistä, mutta tarjoilutapa oli hieman erikoinen.
Tuosta tulikin mieleeni erään kaverini tapaus rannikon tietystä osasta. Läänikohtainen viehelupa oli ollut parisen vuotta käytössä, mutta joillekin vesialueiden omistajille tuotti suunnatonta tuskaa se, että joku sai kalastaa virvelillä heidän vetensä tyhjäksi.
Kaveri huispaili kaikessa rauhassa eräällä matalikolla muutaman sadan metrin päässä lähimmästä rannasta. Jossain vaiheessa hänen huomionsa kiinnittyi veneeseen, mikä lähti rannasta liikkeelle tullen suoraan häntä kohti.
Ja viereenhän se paatti tulla tupsahtikin. Kyseisessä vannassa oli vanhempi herra, joka kyseli naama sydänkohtausta enteilevän punaisena, että mahtaakohan tyyppi nyt olla ollenkaan selvillä siitä, kenen vesillä oikein kalastellaan.
Kaveri vastasi kyselijälle:
- Jaa, no kun pari päivää sitten oli se kova myrsky, niin eiköhän nuo vedetkin ole menneet aika sekaisin, että en kyllä ihan varma taida olla.
Raaseporissa kalastajille tarjoiltiin hauleja ongenpainoksi, mikä tietenkin on mukavaa ja ystävällistä, mutta tarjoilutapa oli hieman erikoinen.
Tuosta tulikin mieleeni erään kaverini tapaus rannikon tietystä osasta. Läänikohtainen viehelupa oli ollut parisen vuotta käytössä, mutta joillekin vesialueiden omistajille tuotti suunnatonta tuskaa se, että joku sai kalastaa virvelillä heidän vetensä tyhjäksi.
Kaveri huispaili kaikessa rauhassa eräällä matalikolla muutaman sadan metrin päässä lähimmästä rannasta. Jossain vaiheessa hänen huomionsa kiinnittyi veneeseen, mikä lähti rannasta liikkeelle tullen suoraan häntä kohti.
Ja viereenhän se paatti tulla tupsahtikin. Kyseisessä vannassa oli vanhempi herra, joka kyseli naama sydänkohtausta enteilevän punaisena, että mahtaakohan tyyppi nyt olla ollenkaan selvillä siitä, kenen vesillä oikein kalastellaan.
Kaveri vastasi kyselijälle:
- Jaa, no kun pari päivää sitten oli se kova myrsky, niin eiköhän nuo vedetkin ole menneet aika sekaisin, että en kyllä ihan varma taida olla.
keskiviikko 19. lokakuuta 2011
Suuren luokan teknologiahuijarit
VR:n kontuktööri suoritti vaativan tehtävän ja heitti 73 vuotiaan mummelin junasta.
T.S. selvitteli kyseistä ihmeellistä tapausta ja haastatteli nimettömänä pysyttelevää yhtiön edustajaa.
T.S.: Niin Jorma, tuon uuden ja hämmästyttävän hienon älylipun voi tarkastaa ainoastaan sellaisella ällipuhelimella?
Jorma: Juu, näin on. Kyseessä oleva asiakas yritti huijata meikäläistä niinkin vanhalla tempulla, että hänellä oli sellainen vanhanaikainen älytön puhelin käsilaukussaan ja yritti sitten todistella, ettei sillä pääse nettiin, mutta on se lippu kuitenkin maksettu. Hah! Epätoivoinen yritys.
T.S.: Matkustusoikeus pitää tarkistaa kuulemma erikseen selaimella netin avulla. Miksi ihmeessä?
J: Junan henkilökunta ei välttämättä tiedä, mistä tekstiviesti on tullut. Monenlaista yrittäjää liikkuu. Ihan tekstiviestillä ei kaikkia turvallisuusasioita täytetä. Tuollaiset vanhat mummot ovat juuri niitä pahimpia uuden ja hienon tekniikan hyväksikäyttäjiä.
T.S.: Tuo kuulostaa kyllä uskottavalta. Itsekin olen pitkän koulutuksen jälkeen saanut vanhan Äitimuorini melkein oppimaan sähköpostiin vastaamisen. Mihinkähän hän vielä ehtiikään.
T.S. selvitteli kyseistä ihmeellistä tapausta ja haastatteli nimettömänä pysyttelevää yhtiön edustajaa.
T.S.: Niin Jorma, tuon uuden ja hämmästyttävän hienon älylipun voi tarkastaa ainoastaan sellaisella ällipuhelimella?
Jorma: Juu, näin on. Kyseessä oleva asiakas yritti huijata meikäläistä niinkin vanhalla tempulla, että hänellä oli sellainen vanhanaikainen älytön puhelin käsilaukussaan ja yritti sitten todistella, ettei sillä pääse nettiin, mutta on se lippu kuitenkin maksettu. Hah! Epätoivoinen yritys.
T.S.: Matkustusoikeus pitää tarkistaa kuulemma erikseen selaimella netin avulla. Miksi ihmeessä?
J: Junan henkilökunta ei välttämättä tiedä, mistä tekstiviesti on tullut. Monenlaista yrittäjää liikkuu. Ihan tekstiviestillä ei kaikkia turvallisuusasioita täytetä. Tuollaiset vanhat mummot ovat juuri niitä pahimpia uuden ja hienon tekniikan hyväksikäyttäjiä.
T.S.: Tuo kuulostaa kyllä uskottavalta. Itsekin olen pitkän koulutuksen jälkeen saanut vanhan Äitimuorini melkein oppimaan sähköpostiin vastaamisen. Mihinkähän hän vielä ehtiikään.
Työelämä kovenee entisestään
Ajelin aamupimeällä työmaata kohden ja kurvasin erään huoltsikan kautta.
Sisälle mennessäni vilkaisin ovessa olevaa lappua, missä ilmoitettiin narikan sulkeutuvan tavallista aikaisemmin. Jokin siinä lapussa tuntui oudolta, mutta ajattelin lukihäröni jälleen iskeneen perinteisen alakoukkunsa vyön alle.
Ulos tullessani oli kuitenkin pakko vilkaista kyseistä ilmoitusta uudelleen.
Huhhuh! Ei ole työntekijän osa mitenkään kadehdittava.
Se kyllä onneksi jäi epäselväksi, että suljetaanko onnettomasti sairastunut duunari jonnekin, vai katkaistaanko häneltä peräti virrat.
Sisälle mennessäni vilkaisin ovessa olevaa lappua, missä ilmoitettiin narikan sulkeutuvan tavallista aikaisemmin. Jokin siinä lapussa tuntui oudolta, mutta ajattelin lukihäröni jälleen iskeneen perinteisen alakoukkunsa vyön alle.
Ulos tullessani oli kuitenkin pakko vilkaista kyseistä ilmoitusta uudelleen.
Huhhuh! Ei ole työntekijän osa mitenkään kadehdittava.
Se kyllä onneksi jäi epäselväksi, että suljetaanko onnettomasti sairastunut duunari jonnekin, vai katkaistaanko häneltä peräti virrat.
tiistai 18. lokakuuta 2011
Sairas vääns
Edellinen söpinä liikkui kovasti negatiivisissa, vaikkakin todellisissa tunnelmissa. Laitetaanpa tähän lohdutukseksi eräs suosikeistani.
Katumuksesta
Saattohoitaja on listannut asioita, joita ihmiset katuvat kuolinvuoteella.
En ollut mitenkään yllättynyt, kun sijalla 2 oli toive siitä, ettei olisi tehnyt niin paljon töitä.
Nuorena, rahanahneena ja innokkaana tuli tehtyä valtavasti ylitöitä ja kaikki mahdolliset viikonloputkin päälle. Jossain kolmenkympin nurkilla ymmärsin toimintani järjettömyyden ja aloin muuttamaan tyyliä. Aluksi tein niin, että talvet väänsin julmasti hommia, ja kun merestä lähtivät jäät, häivyin minäkin mökille kesäksi kalaan.
Nyt on muutama vuosi mennyt normaalia kahdeksantuntista askarrellessa. Tänä kesänä sain nauttia kolmen kuukauden pakkolomasta ja kun mestari soitteli töihin, ehdotin, että josko vielä lokakuu olisi pakollista vapaata?
No, eihän se tietenkään sopinut. Mutta oli tässä minulla asiakin, nimittäin elävä kuollut esimerkki.
Olin ehtinyt parisen vuotta harrastaa tuota kesänlomaa, kun erään työkaverin kanssa tuli juttua systeemistäni.
Kerroin hänelle, etten tuskin koskaan pääse eläkkeelle, niin pidänkin ne eläkkeet etukäteen muutama kuukausi vuodessa.
Kaveri oli sellainen "vanha kalmo", noin viisikymppinen. Hänkin alkoi tosissaan miettimään, että onko todellakaan järkevää vääntää vuodet ympäriinsä. Pitäisköhän siirtyä itsekin tuollaiseen "etukäteiseläkeisen" moodiin?
Hän ei koskaan ehtinyt miettimistä pidemmälle, kun jutusteluamme seuraavana viikkona sai työmatkalla autoa ajaessaan sellaisen sairaskohtauksen, että henki pakeni ruumiista.
Mutta minulle tuo tapaus synnytti sanonnan, millä kieltäydyn ylitöistä.
- Kukaan ei tule sinua kuolinvuoteellesi kiittämään, että olipa mahtavaa, kun silloinkin teit pitkän päivän!
En ollut mitenkään yllättynyt, kun sijalla 2 oli toive siitä, ettei olisi tehnyt niin paljon töitä.
Nuorena, rahanahneena ja innokkaana tuli tehtyä valtavasti ylitöitä ja kaikki mahdolliset viikonloputkin päälle. Jossain kolmenkympin nurkilla ymmärsin toimintani järjettömyyden ja aloin muuttamaan tyyliä. Aluksi tein niin, että talvet väänsin julmasti hommia, ja kun merestä lähtivät jäät, häivyin minäkin mökille kesäksi kalaan.
Nyt on muutama vuosi mennyt normaalia kahdeksantuntista askarrellessa. Tänä kesänä sain nauttia kolmen kuukauden pakkolomasta ja kun mestari soitteli töihin, ehdotin, että josko vielä lokakuu olisi pakollista vapaata?
No, eihän se tietenkään sopinut. Mutta oli tässä minulla asiakin, nimittäin elävä kuollut esimerkki.
Olin ehtinyt parisen vuotta harrastaa tuota kesänlomaa, kun erään työkaverin kanssa tuli juttua systeemistäni.
Kerroin hänelle, etten tuskin koskaan pääse eläkkeelle, niin pidänkin ne eläkkeet etukäteen muutama kuukausi vuodessa.
Kaveri oli sellainen "vanha kalmo", noin viisikymppinen. Hänkin alkoi tosissaan miettimään, että onko todellakaan järkevää vääntää vuodet ympäriinsä. Pitäisköhän siirtyä itsekin tuollaiseen "etukäteiseläkeisen" moodiin?
Hän ei koskaan ehtinyt miettimistä pidemmälle, kun jutusteluamme seuraavana viikkona sai työmatkalla autoa ajaessaan sellaisen sairaskohtauksen, että henki pakeni ruumiista.
Mutta minulle tuo tapaus synnytti sanonnan, millä kieltäydyn ylitöistä.
- Kukaan ei tule sinua kuolinvuoteellesi kiittämään, että olipa mahtavaa, kun silloinkin teit pitkän päivän!
maanantai 17. lokakuuta 2011
Kolmekymppisen laulu
Meikäläiselle iski nostalginen fiilis ja kuuntelin Sliippareiden Mopott Shown vuodelta 1979.
Muistan kyllä, kun noita aikoinaan kuuntelin ja suuret tietäjät ilmoittivat, etteivät nuo jätkät tuolla tyylillä pitkään jatka. Minä vaan pidän noista jutuista vieläkin, mutta enpä ole koskaan oraakkeleita uskonutkaan, vaan ollut uljaasti väärässä.
Mistä koko söpinä sai alkunsa oli se, että nykyään on niin muodikasta jäädä eläkkeelle nuorena. Yleensä mielenterveydellisistä syistä, kun kerran ollaan trendikkäästi masentuneita. Aikaisemmin selkä oli suosittu aihe, kun siitäkin on tietyissä tapauksissa vaikea saada selkoa, että onko se pipi vai ei.
Tässä on erinomaisia vihjeitä kaikille nuorille eläkeläiskokelaille, opetelkaa ulkoa.
Kun kerran aloitin, niin jatketaan kyseisen albumin helmillä.
American style in the jail.
Lapset, pitäkää varanne!
Muistan kyllä, kun noita aikoinaan kuuntelin ja suuret tietäjät ilmoittivat, etteivät nuo jätkät tuolla tyylillä pitkään jatka. Minä vaan pidän noista jutuista vieläkin, mutta enpä ole koskaan oraakkeleita uskonutkaan, vaan ollut uljaasti väärässä.
Mistä koko söpinä sai alkunsa oli se, että nykyään on niin muodikasta jäädä eläkkeelle nuorena. Yleensä mielenterveydellisistä syistä, kun kerran ollaan trendikkäästi masentuneita. Aikaisemmin selkä oli suosittu aihe, kun siitäkin on tietyissä tapauksissa vaikea saada selkoa, että onko se pipi vai ei.
Tässä on erinomaisia vihjeitä kaikille nuorille eläkeläiskokelaille, opetelkaa ulkoa.
Kun kerran aloitin, niin jatketaan kyseisen albumin helmillä.
American style in the jail.
Lapset, pitäkää varanne!
sunnuntai 16. lokakuuta 2011
Zöppödöy XI
Törmäilin uutisotsikoihin ja luin seuraavaa:
- Viranomaiset liian usein luonnevikaisia.
Ilmeisesti tuli taas luettua otsikosta sellaista, mikä vastaa lähinnä omaa näkemystä. Oikeasti siinä lukikin viranomaiset liian usein luonnevikaisen vietävissä.
Tästä pääsemmekin sujuvasti räjähdeaineuutisiin.
Povipommi on nimittäin pidellyt shokeeraavaa yllätystä pikkuhousuissaan.
Ensimmäiseksi tuosta shokeeraavasta ylläristä mieleeni tuli tietenkin polkumiina.
Kyseiseen miinaanhan ovat lukemattomat miehet tässä maassa astuneet ja maksaneet kalliisti.
Mutta nätti täti olikin vain porkkana, ja seuraavaksi hän kaivaakin kylmästi kivekset kalsareistaan.
- Viranomaiset liian usein luonnevikaisia.
Ilmeisesti tuli taas luettua otsikosta sellaista, mikä vastaa lähinnä omaa näkemystä. Oikeasti siinä lukikin viranomaiset liian usein luonnevikaisen vietävissä.
Tästä pääsemmekin sujuvasti räjähdeaineuutisiin.
Povipommi on nimittäin pidellyt shokeeraavaa yllätystä pikkuhousuissaan.
Ensimmäiseksi tuosta shokeeraavasta ylläristä mieleeni tuli tietenkin polkumiina.
Kyseiseen miinaanhan ovat lukemattomat miehet tässä maassa astuneet ja maksaneet kalliisti.
Mutta nätti täti olikin vain porkkana, ja seuraavaksi hän kaivaakin kylmästi kivekset kalsareistaan.
keskiviikko 12. lokakuuta 2011
Papereissa on eroa
Ring ring! Puhelin soi, vain kaupparatsu soittaa voi noin.
- Lihava Setä.
- No täältä hesarista soittelen ja minulla olisi aivan mahtava tarjous juuri sinulle!
- Kiitos vaan, mutta käytän Emboa.
- Öh, tuota, hmm. Siis Minä puhuin siitä sanomalehdestä...
- Juu, tiedän, mutta kun Embossa tavara on paperissa vasta käytön jälkeen.
- Lihava Setä.
- No täältä hesarista soittelen ja minulla olisi aivan mahtava tarjous juuri sinulle!
- Kiitos vaan, mutta käytän Emboa.
- Öh, tuota, hmm. Siis Minä puhuin siitä sanomalehdestä...
- Juu, tiedän, mutta kun Embossa tavara on paperissa vasta käytön jälkeen.
tiistai 11. lokakuuta 2011
Korkkaamisesta
Onkohan meikäläinen jo ihan kalkkis vai miksiköhän nuo vanhemmat mainokset ovat sellaisia, jotka jäävät mieleen.
Muut korkkaustavat ovat jo hallussa pitkän treenaamisen ansiosta, mutta kun minulla on herkät korvat...
maanantai 10. lokakuuta 2011
Dr. Pepper
Tasa-arvoa hirmuisesti lakoonlyövä limonaadium on tullut markkinoille.
En löytänyt tuota mainosta mistään, kun en osannut.
Meikäläinen on aina tykännyt Pepperistä ja sitä tulee ostettua aina silloin tällöin. Mutta tuo vanha mainos on niin onnistunut, että sen muistan vieläkin.
En löytänyt tuota mainosta mistään, kun en osannut.
Meikäläinen on aina tykännyt Pepperistä ja sitä tulee ostettua aina silloin tällöin. Mutta tuo vanha mainos on niin onnistunut, että sen muistan vieläkin.
Pienen yhtiön suuret teot
Törmäsin tuollaiseen uutiseen, missä pieni öljy-yhtiö Neste aloitti jonkunsortin kampanjan siellä feispuukissa.
Tästä taas tuli mieleeni hämmästyttävä kykyni suututtaa ihmisiä mielestäni oikeilla, mutta väärässä paikassa oikeaan aikaan ilmaistuilla mielipiteillä.
Seuraava tapaus sattui Porvoon jalostamolla.
Olimme jalostamon turvakurssin tauolla aulatiloissa ja lueskelimme kaverin kanssa seinällä olevia Nesteen mainoksia.
Eräässä reklaamissa mainostettiin rehvakkaasti seuraavaa:
- Pieni öljy-yhtiö, suuria ympäristötekoja.
Samoihin aikoihin oli Naantalissa tapahtunut pienoinen pihinä.
Siinä sitten nenä kiinni mainoksessa sanoin kaverille naureskellen kovaan ääneen seuraavaa:
- Toivottavasti eivät nyt paljon Naantalin ympäristötekoa suurenpaa ainakaan vähään aikaan saa aikaiseksi!
Koska kaveri oli mykkä kuin laihialainen kauppias tinkaajan edessä, irroitin nokkani julisteesta ja vilkaisin taakseni.
Siinähän seisoskeli kymmenkunta Nesteen "isoa herraa".
Tilanne kesti muutaman sekunnin. Minä irvistelin kuin kuivattu ketun kallo ja herrat katsoivat minua hyvin hitaasti, kääntyivät kantapäidensä varassa ympäri ja häipyivät.
Tästä taas tuli mieleeni hämmästyttävä kykyni suututtaa ihmisiä mielestäni oikeilla, mutta väärässä paikassa oikeaan aikaan ilmaistuilla mielipiteillä.
Seuraava tapaus sattui Porvoon jalostamolla.
Olimme jalostamon turvakurssin tauolla aulatiloissa ja lueskelimme kaverin kanssa seinällä olevia Nesteen mainoksia.
Eräässä reklaamissa mainostettiin rehvakkaasti seuraavaa:
- Pieni öljy-yhtiö, suuria ympäristötekoja.
Samoihin aikoihin oli Naantalissa tapahtunut pienoinen pihinä.
Siinä sitten nenä kiinni mainoksessa sanoin kaverille naureskellen kovaan ääneen seuraavaa:
- Toivottavasti eivät nyt paljon Naantalin ympäristötekoa suurenpaa ainakaan vähään aikaan saa aikaiseksi!
Koska kaveri oli mykkä kuin laihialainen kauppias tinkaajan edessä, irroitin nokkani julisteesta ja vilkaisin taakseni.
Siinähän seisoskeli kymmenkunta Nesteen "isoa herraa".
Tilanne kesti muutaman sekunnin. Minä irvistelin kuin kuivattu ketun kallo ja herrat katsoivat minua hyvin hitaasti, kääntyivät kantapäidensä varassa ympäri ja häipyivät.
perjantai 7. lokakuuta 2011
Ylläällä
Siirtävät tuossa voimalinjaa siten, että purkavat vanhat tolpat pois ja pystyttävät viereen uudet. Jotenkin vaan aloin katselemaan tuota, että miten äijät oikein hommaansa tekevätkään tolppaa kasatessaan.
Näissä kuvissa miehet pulttailevat kraanan nokassa roikkuvaa tolppalohkoa paikalleen. Enhän tuota nyt ensin miksikään katsonut, kun olen joskus itsekin ollut korkean tason hommissa.
Mutta lähemmäs mentyäni huomasin, että minkä päällä tyypit seisovatkaan.
Pelkästään tolppaan kiipustaminen noita palkissa roikkuvia tikkaita pitkin on raskasta, mutta kun ukkelit seisovat vielä tappien päällä, niin se vasta onkin raskasta vaikkei olisi kovasti ylipainoinenkaan.
Ken ei usko, voi kokeilla vaikka ihan vaan kymmenen sentin korkeudessa tuota temppua. Lisämetrit tuovat lisäjännitystä.
Aijuu. Kuvat tietysti suurenevat klikkaamalla.
Näissä kuvissa miehet pulttailevat kraanan nokassa roikkuvaa tolppalohkoa paikalleen. Enhän tuota nyt ensin miksikään katsonut, kun olen joskus itsekin ollut korkean tason hommissa.
Mutta lähemmäs mentyäni huomasin, että minkä päällä tyypit seisovatkaan.
Pelkästään tolppaan kiipustaminen noita palkissa roikkuvia tikkaita pitkin on raskasta, mutta kun ukkelit seisovat vielä tappien päällä, niin se vasta onkin raskasta vaikkei olisi kovasti ylipainoinenkaan.
Ken ei usko, voi kokeilla vaikka ihan vaan kymmenen sentin korkeudessa tuota temppua. Lisämetrit tuovat lisäjännitystä.
Aijuu. Kuvat tietysti suurenevat klikkaamalla.
torstai 6. lokakuuta 2011
Kun muna vei miestä
Meikäläisellä on tunnetusti sellaiset denniskyynärpäät, että tavarat vaan välillä putoilevat näpeistä, ja siitähän tämäkin tapahtuma sai alkunsa.
Oikeastaan kysymys on ajan kulumisen tunteesta.
Miksi vuosi on lapselle pitkä, mutta aikuisella se hujahtaa ohi niin, ettei mitään suunniteltua saatukaan tehtyä?
Luin joku aika sitten erään tutkimuksen tuloksia, että ajan kulumisen tunne riippuu elinvuosien määrästä. Viisivuotiaasta vuosi on pirun pitkä aika, koska hän vertaa sitä omaan elämänkokemukseensa. Vanhemmalla kääkällä sama juttu, paitsi että se vuosi on pirun lyhyt aika.
No tuostahan nyt ei tullut mitään selvää, mutta ei hätää, olen ratkaissut kyseisen arvoituksen!
Syynä on yksinkertaisesti hitaus.
Suoritin nimittäin kananmunaa vaativaa kokkausoperaatiota mielestäni hyvällä menestyksellä, kunnes käteni päätti irroittaa otteensa munasta.
Tästä alkaen näin kaiken kuin hidastetussa elokuvassa. Muna pysyi paikallaan ilmassa vaikka kuinka kauan, kun se lopulta alkoi äärimmäisen hitaasti putoamaan, ehdin kauhoa mahdollista koppia ainakin seitsemän tai kahdeksan kertaa (omasta mielestäni), ennen kuin se osui lattiaan.
Oikeastaan kysymys on ajan kulumisen tunteesta.
Miksi vuosi on lapselle pitkä, mutta aikuisella se hujahtaa ohi niin, ettei mitään suunniteltua saatukaan tehtyä?
Luin joku aika sitten erään tutkimuksen tuloksia, että ajan kulumisen tunne riippuu elinvuosien määrästä. Viisivuotiaasta vuosi on pirun pitkä aika, koska hän vertaa sitä omaan elämänkokemukseensa. Vanhemmalla kääkällä sama juttu, paitsi että se vuosi on pirun lyhyt aika.
No tuostahan nyt ei tullut mitään selvää, mutta ei hätää, olen ratkaissut kyseisen arvoituksen!
Syynä on yksinkertaisesti hitaus.
Suoritin nimittäin kananmunaa vaativaa kokkausoperaatiota mielestäni hyvällä menestyksellä, kunnes käteni päätti irroittaa otteensa munasta.
Tästä alkaen näin kaiken kuin hidastetussa elokuvassa. Muna pysyi paikallaan ilmassa vaikka kuinka kauan, kun se lopulta alkoi äärimmäisen hitaasti putoamaan, ehdin kauhoa mahdollista koppia ainakin seitsemän tai kahdeksan kertaa (omasta mielestäni), ennen kuin se osui lattiaan.
sunnuntai 25. syyskuuta 2011
Pupukuusikon laulu
Kummasti vaan Veikko Lavi osuu kohdalleen.
Kuten myös tässäkin kappaleessa.
Älä ylläty jos psykiatri huomaa
et päässäsi käy kummaa kohinaa
kas monta samanlaista luojan luomaa
viskaaleina täällä vouhottaa
Kuten myös tässäkin kappaleessa.
Älä ylläty jos psykiatri huomaa
et päässäsi käy kummaa kohinaa
kas monta samanlaista luojan luomaa
viskaaleina täällä vouhottaa
Soinin vaara
Aamulehti otsikoi, että Soinin ehdokkuudessa piilee myös vaara.
Meikäläinen on kyllä samaa mieltä asiasta, mutta politiikan tutkiskelijoiden mielestä vaarana on se, ettei Soini pärjääkään. Minusta taas vaarana on, että hän pärjääkin.
Meikäläinen on kyllä samaa mieltä asiasta, mutta politiikan tutkiskelijoiden mielestä vaarana on se, ettei Soini pärjääkään. Minusta taas vaarana on, että hän pärjääkin.
lauantai 24. syyskuuta 2011
Hyvin riippunutta
Koska olen joskus muutama vuosi sitten seurannut tuota Pig Brotheria puoli jaksoa, voin vallitsevan käytännön mukaan tituleerata itseäni asiantuntijaksi.
Kyseiseen ohjelmaan pyritään keräämään liuta mahdollisimman normaaleja ihmisiä viettämään keskenään mukavaa laatuaikaa. Tuota harmoonista yhdessäoloa ihmiset voivat sitten ihaillen seurata kotonaan.
Törmäsin tuossa uutisessa melkoiseen vääryyteen.
Terhi tykkää kuulemma roikkua lihakoukussa ja se minun puolestani hänelle suotakoon.
Mutta joku tekee selvästi vääryyttä Terhille!
-Hän kertoi roikkuvansa koukussa parikymmentä minuuttia kerrallaan. Riiputus maksaa sata euroa.
Kolmesataa euroa tunti!
Koska olen niin ihmisystävällinen luonne, voisin aloittaa hintakilpailun ja riiputtaa satasella vaikka koko päivän. Mikä valtava säästö tulisikaan harrastajille!
Tässä kerhossa hang around-jäsenyyskin saisi uuden merkityksen.
Kyseiseen ohjelmaan pyritään keräämään liuta mahdollisimman normaaleja ihmisiä viettämään keskenään mukavaa laatuaikaa. Tuota harmoonista yhdessäoloa ihmiset voivat sitten ihaillen seurata kotonaan.
Törmäsin tuossa uutisessa melkoiseen vääryyteen.
Terhi tykkää kuulemma roikkua lihakoukussa ja se minun puolestani hänelle suotakoon.
Mutta joku tekee selvästi vääryyttä Terhille!
-Hän kertoi roikkuvansa koukussa parikymmentä minuuttia kerrallaan. Riiputus maksaa sata euroa.
Kolmesataa euroa tunti!
Koska olen niin ihmisystävällinen luonne, voisin aloittaa hintakilpailun ja riiputtaa satasella vaikka koko päivän. Mikä valtava säästö tulisikaan harrastajille!
Tässä kerhossa hang around-jäsenyyskin saisi uuden merkityksen.
perjantai 16. syyskuuta 2011
Turha vaiva
Epäilevät ruåttin vesillä liikkuneen vedenalaisia vakoilijoita.
Kyllä tuollainen on auttamattoman vanhanaikaista, kun samat asiat voi kätevästi katsoa netistäkin.
Kyllä tuollainen on auttamattoman vanhanaikaista, kun samat asiat voi kätevästi katsoa netistäkin.
torstai 15. syyskuuta 2011
Neuvottelutulos
Pitivät köydenvetokilpailun. Tuolla vetelyllä on kuulemma pitkät perinteetkin. Se vaan meikäläistä ihmetyttää, että luulisi sentään aikuisten ihmisten pystyvän neuvottelemallakin ratkaisemaan, kenelle köysi kuuluu.
perjantai 2. syyskuuta 2011
Mistä löytyy?
Käytiin poikien kanssa kaurista yrittelemässä, mutta jostain käsittämättömästä syystä elikot loistivat poissaolollaan.
Veli Kääpä: "On se vaan nyt kumma, kun ei niistä kauriista näy kuin jäljet."
Lihava Setä: "Ne ovat taatusti kuulleet, että olen tullut maisemiin."
VK: "Mites se sinun ilmaantumisesi muka metsän tyhjentää? Ethän sinäkään sentään NIIN pahalta haise. Muuten, tässäkin mestassa on pitkin kesää ollut lehmä ja sarvipää, mutta missähän pirussa ne nyt luuhaavat?"
LS: "Meillä tuntuu olevan noiden metsän elävien kanssa jonkunlainen vuorottelukäytäntö. Nyt on meikäläisen vuoro vaappua täällä pöpelikössä ja elukat ovat luultavasti menneet Turkuun johonkin pubiin."
VK: "Pubiin?"
LS: "Juu, olen melkoisen varma, että jos soittaa mihin tahansa turkulaiseen lähiökuppilaan ja kysyy, että onkos se lehmä ja sarvipää siellä, niin vastaukseksi saa jotain seuraavan tyylistä:
- Täällähän niitä on sali täynnä."
Veli Kääpä: "On se vaan nyt kumma, kun ei niistä kauriista näy kuin jäljet."
Lihava Setä: "Ne ovat taatusti kuulleet, että olen tullut maisemiin."
VK: "Mites se sinun ilmaantumisesi muka metsän tyhjentää? Ethän sinäkään sentään NIIN pahalta haise. Muuten, tässäkin mestassa on pitkin kesää ollut lehmä ja sarvipää, mutta missähän pirussa ne nyt luuhaavat?"
LS: "Meillä tuntuu olevan noiden metsän elävien kanssa jonkunlainen vuorottelukäytäntö. Nyt on meikäläisen vuoro vaappua täällä pöpelikössä ja elukat ovat luultavasti menneet Turkuun johonkin pubiin."
VK: "Pubiin?"
LS: "Juu, olen melkoisen varma, että jos soittaa mihin tahansa turkulaiseen lähiökuppilaan ja kysyy, että onkos se lehmä ja sarvipää siellä, niin vastaukseksi saa jotain seuraavan tyylistä:
- Täällähän niitä on sali täynnä."
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
