tiistai 7. joulukuuta 2010

Etninen lanttulaatikko

Meikäläisen koulutaival alkoi aikanaan vähemmän lupaavasti (ja jatkuikin samalla tavalla).
Ollessani ensimmäisellä luokalla, ystävällinen opettaja totesi huimasta koulumenestyksestäni äidilleni seuraavaa:

- No, ei se poika oikein jaksa tunneilla seurata, mutta on se hyvä syömään.

Olin selvästikin löytänyt alan, missä olin lahjakas. Tuota hienoa kykyä onkin sitten tullut sekä harrastettua että jalostettua jo vuosikymmeniä.
Toisinaan taipumukseni syömiseen on kylläkin johtanut heikompiinkin lopputuloksiin, ainakin jos on ajatellut päästä saatille.

- Hevosia harrastavalle tyttelille ei kannata kehua humman hienoa makua.

- Save the whales-merenneidolle ei kannata harmitella sitä, ettei valitettavasti tiedä, miltä valas maistuu.

- Hamsterityttöselle ei kannata mainita, että kyseisiä elikoita pitäisi olla useampi, ennen kuin niistä on evääksi.

Mennäänpä kuitenkin aiheessa eteenpäin.

Pari vuotta sitten olin joulunpyhien jälkeen liikenteessä aika myöhään illalla ja jääkaappi oli yllättäen syöty tyhjäksi. No, tähän oli olemassa helppo ratkaisu. Ei muuta kuin lättybaariin ja kebabbi handuun.
Kotiin ajellessani aloin kuitenkin miettimään, että miksei pitzserioissa voisi olla joulun aikaan tarjolla jotain jouluruokaa, missä tuontitavara ja kotimainen olisivat sulassa sovussa lautasella.

Esimerkiksi kebab lanttulaatikolla.

Siitähän tuo ajatus jäi vatsan kallon perukalle muhimaan.

Nyt sitten tuokin pitkään haudutettu ajatus muuttui lihaksi, kun lähistöllä sijaitsevan pizserian poijat tekivät minulle ja kavereille annokset tilaustyönä.
Kaikki rehut ja muut salaatit jätettiin tarkoituksella pois, koska kyseessä oli koevedos.

Äänin 4-0 kebab lanttulaatikolla on hyvää.
Äänin 4-0 suolakurkku sopisi lisukkeeksi.

                                     On se hyvää!

Ei kommentteja: