Netissä harhaillessani törmäsin vanhoihin norsuvitseihin. Noista huulista tuli mieleeni muutaman vuoden takainen tilanne, kun minäkin kerroin tuollaisen jutun, mielestäni jopa aika onnistuneesti.
Olin lainassa eräässä narikassa ja istuimme siinä varsinaisten kanssa kahvitunnilla, kun työnantajani saapui paikalle. Hetken aikaa hän tapansa mukaisesti kyseli tyhmiä ja puheli muuten vain vieläkin pehmoisempia. Kun sain suunvuoron, kerroin seuraavaa:
- Olettekos te pojat muuten kuulleet siitä, kun Raision Ruuvi & Meisselin hitsari kävi baarissa?
Eipä kukaan ollut kuullutkaan moista, että hitsari voisi käydä baarissa. Niinpä sitten kerroin tuon surullisen tapauksen.
- RR&M:n hitsari asteli kuppilaan mielessään hyvin ansaittu pölynkarkoitusolut. Heti sisälle astuttuaan hän näki nurkassa norsun, millä oli edessään hatullinen rahaa. Pakkohan se oli sitten baarimikolta tiedustella, että miksi nurkassanne on norsu?
- Jaa, toi Tantori vai? No, se on sellainen kivikasvo, ettei sitä saa kukaan nauramaan. Jos joku onnistuu, hän tienaa nuo fyrkat.
- Ahaa! Seuraavaksi hitsailija astelee elehvantin viereen ja kuiskaa sille jotakin.
- Hrumköh, hörähtää ronsu, muttei sentään naura.
- Hitsaskelija kuiskailee vähän lisää.
- Kröh, tööt, muttei sentään naura, vaikka selviä pidättelyvaikeuksia on havaittavissa.
- Weldonomi kuiskailee vielä kerran.
- Hraa! Hahaa! Elehvantin naurulle ei meinaa tulla loppua, hyvä ettei heiniinsä tukehdu.
Pakkohan se oli sitten baarimikon tulla kysymään, että mitä sinä oikein sille sanoit, kun tuota ennen se ei ole edes hymähtänyt?
- Jaa, tää oli iha helppo. Ens mä kerroi sil, et mis mä oo töis. Sit mä sanosi, et mitä mä saa palkka, sit mä vaa kysyi, et lähreks mukka?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti