Piikki lihassa

Työkaveri jutteli tänään duunissa, että hänellä on joku metallipiikki mennyt paidan sisään, eikä hän millään löydä sitä, vaikka on parikin kertaa käynyt ottamassa kyseisen vaatekappaleen pois päältään ja pudistellut sitä antaumuksella.

Minä sitten ehdotin, jotta oliskohan tuo piikki sitten nahassa kiinni, kun ei paidasta kerran lähde.

- Niin, voihan se noinkin muuten olla. Mutta kun se pahuksen tikku on selkäpuolella, niin pitää odottaa, että pääsee kotiin. Mamma voi sitten katsoa, että löytyykö sieltä mitään.

Koska olen komennuksilla ollessani myös saunonut hänen kanssaan, niin tiesin hänellä olevan selässään enemmän karvoja kuin minulla päälaella ja korvanpäällisillä yhteensä.

- Tuota... Miten ajattelit vaimosi löytävän sen piikin? Magneetillako? Uskoakseni näköhavainnot ovat tuossa tilanteessa melkoisen epäluotettavia.

Kerroinpa kaverille isosetävainaani umpisuolen leikkuusta.

Hänkin oli melkoisen karvainen ihminen, paitsi tukkalaitteen osalta.
Eräänä päivänä häneltä leikattiin tuo kyseinen umpisuoli, ja minä nappulana ihmettelin kun hän raportoi tapahtumista.

- Noo, eihän se leikkaus mitään ollut, mutta tikkien poisto se sitten olikin äärimmäisen tuskallista.

Faijahan siinä hämmästeli, etteihän tikkien poisto nyt mitenkään ihmeellistä ole. On häneltäkin niitä nypitty, eikä yhtään sattunut.

- Niin, ei varmaan sattunutkaan, mutta kun ne keritsivät vatsakarvani ennen leikkausta. Ja kun minulla ehtivät nuo kyseiset karvat kasvamaan juuri saman mittaisiksi, kun ne pirun ompeleetkin ovat.
Eihän se hoitsu pystynyt erottamaan lankaa ja karvaa toisistaan.

Kuva suurenee klikkaamalla.