Tänään sattui töissä niin erikoinen tilanne, että "palvelukseen" astui amiksen käynyt ja hiljakkoin intistä päässyt nuorukainen.
Hitsariksi poikaa pitäisi kuulemma opettaa, mikä on tietysti hyvä juttu, koska nuoria ei näissä karkeloissa juurikaan näy.
Aamupäivän ajaksi hänet laitettiin minun seuralaisekseni katselemaan, että mitähän ihmettä oikein olen tekevinäni.
Luonnollisesti kerroin hänelle miksi teen jotain niin kuin teen, koska yksinkertainenkin asia pitää sisällään monta kantapään kautta opittua juttua, mistä tietenkin yrittää toista säästää.
Eipä se siltikään onnistu, koska vasta itse mokaamalla tietää parhaiten, ettei ainakaan noin (kokemusta on roppakaupalla).
Tulipa siihen työkaverikin paikalle ja sanoi:
- Jaa, sinä se täällä opetat nuorta miestä hitsailemaan.
- No, enpä oikeastaan noinkaan voi sanoa. Ennemminkin olen tässä hyvänä huonona esimerkkinä, millaiseksi tulee, kun on parikymmentä vuotta leiponut rautaa.
Toimin vähän niinkuin sellaisena tupakkiaskin pelottelukuvana.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti