Hyllyssäni olevat lukemattomat kirjat ovat sellaisia, mitä en ole vielä ehtinyt lukemaan, vaan odottavat kiltisti vuoroaan.
Paitsi yksi on sellainen, mitä ei ihan oikeasti pysty lukemaan. Kyseinen opus on maannut hyllyssäni yli 30 vuotta ja olen useasti päättänyt, että nytpä tuon luen, vaikka väkisin.
Mutta joka kerta tuo riivattu tekele järjestää minulle kunnon rökäletappion.
Liian raskasta, ei vaan pysty.
Kerran lainasin tämän kirjan irvikuvan eräälle erittäin jääräpäiselle kaverilleni ja hän vannoi tuon lukevansa. Minä epäilin vahvasti, mutta en pitänyt suoritusta täysin mahdottomana hänelle.
Eipä vaan pystynyt hänkään siihen.
No mikä kirja voi olla noin kummallinen?
Tämähän se:
3 kommenttia:
Veikko Huovinen totesi kirjan olevan niin pitkästyttävä, että valtionpoliisikin nukahti sitä lukiessaan.
Sedän kannattaa yrittää lukea James Joycen Odysseus. Monet pitävät Joycea kirjallisena nerona ja Odysseusta jonkinlaisena kirjallisena triumfina. Mielestäni Joyce oli juoppohullu irkkusika joka silkalla onnenkantamoisella onnistui saamaan tekeleensä julki. Koska kirjanmikättimestä ei saa mitään selkoa, on sen arvo aivan mahtava, vähän kuten kuninkaan uudet vaatteet.
Itse olen yrittänyt moista urakkaa pariinkin otteeseen, mutta joudun aina sokean raivon valtaan ensimmäisten 100 sivun aikana. Vaimoni luki kirjan väkisin kannesta kanteen, myös sen parisataasivuisen, välimerkittömän, "monologin" jossa on summamutikassa naputeltu sanoja.
"Klip klop klip klop" - ja sata sivua tuollaista. Ihanaa. Fantsua. Naminamia.
Terve Ano & Kid Henry
Ano: Juu, luultavasti tuon opuksen ääneen lukeminen saisi viemäritkin tukkeutumaan.
Kid Henry: Kappas. Ilmeisesti onnekseni olen missannut koko teoksen. Tuntuu Aatun tekeleen veroiselta.
Heh. Wikipedia kertoo tuon tulleen hylätyksi 87 kertaa ennen kuin tärppäsi. Oli tyypillä ainakin yritystä.
Lähetä kommentti