Mennään taksilla

Törmäsinpä tuollaiseen uutiseen.

Taksiala aallonpohjassa: Edes pikkujoulusesongista ei odoteta pelastusta.

No enpä kyllä kovastikaan ihmettele. Itse käytin aikoinaan mieluummin taksia, kuin linja-autoa. Kallista se oli silloinkin, mutta ei sentään nykyistä seinähullua tasoa. Kun laski matkaan menneen ajan ja kulkemisen mukavuuden, niin touhu oli vielä ihan siedettävissä hinnoissa.

Seuraava tapaus sattui toistakymmentä vuotta sitten ja sai minut kerralla lopettamaan taksilla ajelut, ainakin Turussa. 

Asuin tuolloin sellaisessa paikassa, että lähellä oli taksitolppa, missä lähes aina odotteli myös vapaa auto.
Ihan vaan laivalle olimme menossa ja tuon lähes aina paikalla olevan auton huomioon ottaen lähdimme liikkeelle melko myöhään, kun perille pääsee kuitenkin nopeasti.

Nytpä tolpalla ei sattumalta ollutkaan pirssiä, mutta eipä hätää, kokemuksesta tiesin, että kohtahan sellainen kurvaa paikalle. 
Kun ei muutamaan minuuttiin tapahtunutkaan mitään, soitin tolpalla olleeseen puhelinnumeroon tiedustellakseni, että onhan joku kohta tulossa.

Tein tietämättäni sen karkean virheen, että sanoin nimeni, kun keskuksen täti sitä kysyi.

Ja katso! Juuri kun lopetin puheluni, paikalle kurvasi iloisesti luistellen taksi. Siitä paikasta neljä tyyppiä sisään ja kuskille määränpää:

- Lihava Setä: Heipähei. Satamaan oltaisiin matkalla.

- Taksikuski: Tilasitkos sinä tänne taksin? Nimellä Fläsänen?

- LS.: Juu, ja pakko myöntää, että kylläpä olikin nopeaa toimintaa.

- Tk: Eikun se teidän taksi on vasta tulossa tänne.

- LS.: Täh!? Mehän istumme tässä koko remmi mukavasti, meitä lukuunottamatta vapaassa taksissa. En minä mitään väri tai merkkitoiveita ole esittänyt, tämä on justiinsa passeli kiesi. Ei muuta kuin menoksi vaan.

Tk: No kun se ei vaan nyt käy, koska tilauksenne vastaanottanut taksi on vasta tulossa tänne.

LS: Siis puhutkos nyt leikkiä tosissasi? Halusin vain taksin tänne, ja nyt täällä on sellainen, mutta sen kyytiin meillä ei ole asiaa, koska joku toinen haluaa ehdottomasti juuri minut mukaansa?

Tk: Aika tarkalleen noin se nyt menee. Niin että voisittekos mennä ulos odottelemaan.

Siinä sitten pakkasessa seisoskeltiin muutama minuutti lisää, neniemme edessä tyhjäkäynnillä hyrisevä lämmin auto.
Lopulta se "tilaukseni" vastaanottanutkin mutterivene saapui paikalle, ja ehdimme jotenkin vielä laivankin kyytiin.

Vaikka taksikuskin ammatissa oppii varmastikin kovakorvaiseksi, olen harvoin nähnyt niin punaista ihmistä kuin tuo suhari oli satamassa.