Meikäläinen on omasta mielestään ihan riittävän kauan leiponut rautaa, ja olen jo vuosia ajatellut alan vaihtoa. Sitten kun olen miettinyt, mikä voisi olla se toinen ala, tuleekin tenkkapoo.
Olen tässä matkan varrella ollut tekemisissä satojen hitsareiden kanssa, ja kaikissa meissä on eräs selkeästi erottuva yhteinen tekijä. Nimittäin kohtuullisen hankala (ja muutenkin omituinen) persoona, toisilla miedompana ja toisilla erittäinkin pahana. Yhtäkään tuntemaani en voisi kuvitellakaan mihinkään asiakaspalveluhommaan, itseni mukaanlukien.
Että kaupansedäksi ei sitten ainakaan.
Jaa, että uudelleen koulunpenkille? No, sehän kuulostaisi ihan hyvältä ajatukselta, mutta kun en ole edes yhtäkään tulityö tai työturvakurssia selvittänyt ilman opettajien suututtamista.
Mutta eipä hätää, törmäsin erääseen ammatinvalintatestiin ja laittelin omat näkemykseni koneelle. Jostakin syystä olin lähes kaikesta ihanasta hehkutuksesta negatiivisella kannalla, paitsi silloin kun positiivinen vastaus tarkoitti negatiivista.
Hurjasti jännittäen klikkasin maagista "lähetä" ruutua. Mikähän olisikaan se minulle sopiva ammatti?
Vastaus oli melkoinen ylläri.
- Teknologiateollisuus, esim. hitsari.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
9 kommenttia:
Haha! Jos käsityöammatti on sun juttu, niin mites olis kokki? Nykyisin mediaseksikäs ja hurja kysyntä työmarkkinoilla. Palkkakin on ihan kohtuullinen ainakin markka-aikaan tottuneelle.
Omalla alallas oot :)
Terve Kumitonttu & Sanna
Kumis: Olenhan minä vähän salaa haaveillut kokkailuakin ammatiksi. Vartalokin olisi kokille sellainen uskottava. Pari pikku ongelmaa vaan on matkassa. Ensimmäinen on tuo:
http://vonpee.blogspot.com/2010/02/syo-puppus-loppuun-helvetin-kalmukki.html
Ja toinen on se, että jos asiakas on sitä mieltä, että eväissäni on jotain vikaa ja haluaa kokin paikalle...
Sanna: Pahasti se vaan siltä tuntuu.
Entäs leipuri ?
Mä ainaki olen huomannut että olen jo vissiin liian vanha johonki ammattiin, kun tullut oltua n.20v oltua maatilayrittäjänä ja kyselin hommia , niin ne nauroi
Hitsarikoulun seinällä oli kyltti:
Huonoja hitsareita ei ole. Toisilla on vain paremmat vehkeet.
Jaaha, sinähän sitten olet ammattimies semmoisessa, mitä minä en osaa ollenkaan.
Kerran tuossa vuoden 1992 tienoilla kokeilin lankakoneella tartuttaa edes jotenkin kiinni avolavanissanin humputtavia helmapeltejä. Jälki herätti hillitöntä hilpeyttä niissä, jotka katseen tuohon ehtooruskon autoon loivat.
Mutta mylviä minä osaan kyllä - tosin meinaan siitä vähän ensi ja seuraavana kesänä huilata.
Terve Ano & Poropoliisi ja Äijä
Ano: Luultavasti leipurinkin pitää nykyisin olla jonkinlainen diplomipullakoneenkuljettaja.
Poropoliisi: Heh, juu, toisilla ne huonommat vehkeet tuntuvat kulkevan mukana koko ajan.
Äijä: Sinäkin olet ammattimies sellaisessa, mitä minä en osaa ollenkaan.
Kun sorrun lauleskelemaan karaokea, niin kaverit sanovat, että ihan nuotilleenhan tuo meni. Mutta ei kylläkään tulkittavan kappaleen...
Mitä ammatinvalintaan tulee, katsopa tämä varsinkin 25 minuutin kohdalta lähtien.
- Ihminen erehtyy, kone ei koskaan...
Terve Kariav
Jeespoks holirei. Testin tehtyäni on pakko uskoa, ettei kone erehdy koskaan.
Lähetä kommentti