Säkylässä tapahtui vähintäinkin hirmuisen järkyttävä vahingonlaukaus.
Kammottavan tapahtuman seurauksena yksitoista varusmiestä sai kuulovaurion.
- Kävi sellainen ikävä seikka, että kun nuorukaiset nousivat ajoneuvosta pois ja ottivat aseet pois selästä, he räpelsivät sillä tavalla, että varmistin meni pois päältä ja sormi meni liipaisimelle, majuri Kimmo Levander Porin Prikaatista kertoo Iltalehdelle.
Episodin seurauksena ase laukesi keskellä ryhmää.
No, eipä tuosta sen enempää, koska kaikki suomi rk:n (ynnä muut ak:t) kanssa tekemisissä olleet tietävät kyseisen asetyypin äärimmäisen herkkätoimisen varmistimen, minkä ihan maan vetovoimakin saattaa nykäistä pois päältä.
Puhumattakaan niistä kahdestakymmenestä ylimääräisestä sormesta, mitkä ilmestyvät handuun asetta käsiteltäessä.
Melulle altistui neltätoista sotilasta, mutta ilmeisesti kolme heistä oli sellaista kovakorvaista tyyppiä (tai tyhmiä), koska eivät saaneet vaurioita, vaikka muut saivat.
Meikäläinenkin on tuollaisen vahingonlaukauksen uhri, kun silloin joskus muinoin alokasleirillä eräs kaveri kajautti aseenputsauksen aikana puupäällä teltan kattoon reiän. Teltassa oli meitä varusveijareita runsaasti, sekä vääpeli, joka antoi heti mielipiteensä kuulua. Muistaakseni hän sanoi jotenkin näin:
- "Ärrinmurrin! Murr! Sekä lisäksi helvetisti kirosanoja!"
Mutta ei hänkään huomannut kysyä, että kuulettehan te rakkaat piltit vielä vienon vääpelinkuiskaukseni? Asia vaan oli sillä selvä, ilman iltapäivälehtiä. Ennen kotiutusta olimme kyllä kaikki kuulontarkastuksessakin, eikä minunkaan kuulossa vielä silloin ollut vikaa (olin se tyhmä).
Se, mikä meikäläiselle hiipii väkisinkin mieleeni, on sellainen, että pojat (ja ehkä tytötkin) ovat keksineet oivan lintsauskeinon. Kuulontestauksessa kun ei oikein voi todistaa, että kyllähän sinä sen piippauksen kuulit, jos toinen vakuuttaa kuulemattomuuttaan.
Varsinkin jos ohjelmassa on marsseja tai muuta epämiellyttävää, voi happihoito olla helpompi, tai ainakin kevyempi vaihtoehto.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
9 kommenttia:
Mulla havaittiin lopputarkastuksessa alenema molemmissa suippokorvissa, ja lekuri kysyi, että haluanko hakea korvausta valtiolta. Kysyin, että saako sitä, johon hän vastasi että ei. Sanoin, että tehdään sellainen diili, että merkkaa mut niihin kortteihin nyt niin kuuroksi, ettei tarvi tulla kertauksiin ja vastaavasti mä en hae korvauksia.
Terve Kumitonttu
Onko diili toiminut?
Kyllä se toimi sen aikaa kuin tarvetta oli. Nythän sitä kuuluu jo veteraanisarjaan, jotta ei näillä ruumiin ja sielun voimilla oikein tahdo jaksaa katsoa edes sotaelokuvia kun alkaa jo hengästyttää. Sukulaismiehen poika meni alkuvuonna Afganistaniin Amerikan armeijassa. Kertoi, että taistelutehtävään lähdettäessä täysvarusteissa kannettavaa on noin 50 kg. Itse on tullut hankittua puolet tuosta elopainoa lisää armeijan jälkeen, niin eihän sitä pääsis enää pystyyn, jos pitäisi maahan syöksyä.
Heh. Sama tilanne täälläkin. Tuossa elopainon hankkimisosiossakin.
Mutta olen sitä mieltä, että viivytystaisteluun tällainen raakkijengi sopisi erinomaisesti.
Jos sanotaan, että nämä asemat on ehdottomasti pidettävä, niin mikä on parempi porukka niitä pitämään, kuin sellainen, mikä ei jaksa karkuunkaan juosta.
Ei jaksa ei, mutta eipä olis enää oikein syytäkään. Hittojako sitä ryssän vallan alla elämään. Muistan silloin kun Janajevin porukka valtas Moskovassa Valkoisen talon, niin ostettiin lentoliput Amerikkaan. Lomamatkakasihan se muuttui, ja hyvä niin.
Mulla on noista sotavaltiohommista aikaa kohta kolmekymmentä vuotta, joten pommikoneen rahastajiin kuulun jo itsekin. Vaan kyllä meillä kerran vietiin yksi tykkiryhmä melko välittömään kuulotarkastukseen. Siinä ei ollut tosin kyse puupäästä, vaan siitä, että tykkiryhmästä puolet meni 122H63:n kilpilinjan etupuolelle ammunnan aikana, ja sehän kyllä ottaa tärykalvoille vähän eri lailla.
Terve Ykä
Kumis: Tuo lentolippuveto on nykyisinkin erittäinkin varteenotettava vaihtoehto, kun arvoisat päättäjämme tuntuvat olevan sitä mieltä, että mahdollisen hyökkääjän torjumiseen riittää koivuvitsa (mutta sitä ei sovi taittaa natura-alueella kasvavasta puusta).
Ykä: Juu, tuon kokoinen tussari puhuu jo niin isoilla kirjaimilla, ettei pahakaan vaurio korvassa ole ollenkaan kaukana.
Tuo uutinen naurattanut kyllä monia tuntemiani ihmisiä. Seuraavaksi joku pieraisee teltassa ja koko joukkue viedään keuhkokuviin?
Terve Lupekani
Kappas. Tuo ei muuten olekaan ollenkaan mahdotonta, vaan ilmeisesti seuraava askel. Ainakin minä tunnen parikin sellaista kaveria, kenen pikku tuhnut saisivat Peräsmiehenkin häviämään paikalta.
Lähetä kommentti